Lihavuusleikkaus apuna uudelle elämälle?

Päätin siirtyä vanhasta blogistani tänne Lilyn puolelle, sillä vanha alustani siirtyi uudelle omistajalle, eikä siellä ole kunnollista blogialustaa, vaan enemmänkin still-nettisivuille suunnattu juttu…Ajattelin alkuun, että siirtäisin ne vanhat blogit tänne ja julkaisen niitä sitten ensin vaikkapa päivittäin, jonka jälkeen jatkettaisiin siitä. Onhan nuo vanhat blogi tavallaan osa tätä minun polkuani. Mutta enpä taida jaksaa niitä tänne siirtää, voin sieltä vaikka yksittäisiä juttuja sitten julkaista täällä. Tällä hetkellä päälimmäisenä elämässäni ovat lihavuusleikkaus ja hyvinvoinnin saavuttaminen sen avustamana.

Lihavuusleikkaus?

Se oli elokuussa, kun vihdoin kyllästyin tähän painon kanssa taisteluun. Olen ollut lihava jo pitkään, arviolta viitisentoista vuotta, ehkä jopa enemmänkin. Paino oli ollut jonkin verran nousussa ennen sitäkin, mutta sitten jouduin onnettomuuteen ja siitä toipuessa, jouduin olemaan useamman kuukauden hyvin paikoillaan. Paino nousi siinä kohtaa ensimmäisen kerran yli sadan tai ainakin lähelle sitä. En tiedä mitä kropalleni siinä kohtaa tapahtui, mutta sen jälkeen laihduttaminen on ollut todella vaikeaa. Syömisenihän ovat aika perus, enkä ahda kaksin käsin sipsejä ja muita herkkuja päivittäin naamaani, vaikka sellainen kuva ihmisillä lihavista tuntuu olevan. Päin vastoin, olen ravitsemusterapeutin kanssa katsonut ruokavaliotani ja isoimmat ongelmat ruokavaliossani ovat olleet tietynlainen ravintoköyhyys eli liian vähän kuituja, kasviksia, nestettä sekä liian isot annokset. Herkkujakin menee, mutta ei jatkuvasti ja usein aika maltillisesti. Paino ei vaan juurikaan putoa, ainakaan missään järkevässä ajassa, eikä sitä ole ollut kovinkaan helppo laihdutuksen jälkeen ylläpitää. Aina se paino hilautuu uudelleen siihen samaan, jossa on vuosikaudet pyörinyt.

lihavuusleikkaus työkaluna terveellisempään elämään
Kuva: Pixabay

Edellinen laihdutusyritykseni oli viime keväänä/kesällä, kun otin kokeiluun Superdieetin. Nimestä huolimatta dieetti sisälsi melko terveellisen ruokavalion. Dieetin aikana ei kilot kauheasti sulaneet ja siinä kohtaa sain kutakuinkin tarpeekseni tästä. Voin huonosti, polveni pettävät alta, liikunta ei painon takia ole kovinkaan miellyttävää, olen väsynyt, minulla on uniapnea, en tunne oloani fyysisesti enkä henkisesti kovinkaan hyväksi. Kun lomat kääntyivät takaisin arkeen, aloin pohtia mahdollisuutta lihavuusleikkaukseen. Olen jotenkin aina nähnyt lihavuusleikkauksen tarkoitettuna todella lihaville ihmisille. Sellaisille, jotka painavat 200+ kiloa, eivätkä välttämättä pääse enää kunnolla liikkeelle. Tämä mielikuva oli tietenkin tullut amerikkalaisista reality-sarjoista, enkä ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle. Elokuussa kuitenkin törmäsin vanhaan uutiseen, jossa kerrottiin Supernanny Pia Penttalan laihdutuksesta lihavuusleikkauksen avulla. Tästä alkoi minun tieni, oivalluksesta! Olisiko se saavutettavissa? – Terveellisempi elämä lihavuusleikkauksen avulla!

Oivalluksesta tavoitteeksi

Aloin kartoittaa lihavuusleikkausta vaihtoehtona. Luin kaiken aiheesta, mitä netistä löysin. Selvitin leikkausten hintoja ja mahdollisuuksia päästä leikkaukseen. Luin löytämäni blogit ja kokemuskertomukset. Lihavuusleikkaus ei ole jotain, jonka haluat tehdä ymmärtämättä riittävästi mistä on kyse ja miten se elämään vaikuttaa. Mutta, mitä enemmän aiheesta luin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että tämä voisi olla minun pelastusrenkaani. Se työkalu, joka minulta on puuttunut tähän asti terveellisen painon ja elämän saavuttamiseksi. Lihavuusleikkauksesta löytyy muuten jo aika mukavasti ihan faktapohjaista tietoa netistä, muun muassa  Terveyskirjastosta löytyy tietoa lihavuusleikkauksesta ja sen kriteereistä.

Aika alkuvaiheessa tuli hyvin selväksi, ettei minun olisi mahdollista mennä lihavuusleikkaukseen julkisen terveydenhuollon kautta. Julkisella puolella painoindeksirajat ovat hyvin korkeita ja vaikka itse asiassa yhden rajan ylitänkin, minulla ei ole riittävää määrää oikeanlaisia diagnooseja. Painoindeksini on kyllä merkittävän lihavuuden puolella, mutta olen liian terve. Voi olla, että minut olisi sinne jonoon kelpuutettukin, mutta näen sen aika epätodennäköisenä, koska minulla ei ole diabetestä. Sinällään tämä on jokseenkin surullista, että odotetaan niin pitkään, että ihmisten lihavuus on jo ehtinyt muodostaa reippaan listan erinäisiä lihavuuteen yhdistettäviä sairauksia. Mutta näinhän se on, resurssit ovat tiukassa ja siksi täytyy aloittaa niistä, joilla on suurin hätä. Jonotusajat leikkauksiin ovat myös pitkät, helposti 1,5 vuotta. Tässä iässä tuo odotusaika tuntuu kovalta, varsinkin kun siihen päälle laitetaan sitten se noin 2 vuotta, jona painonpudotus leikkauksen jälkeen tapahtuu. Näin keski-ikäisenä haluaisi päästä elämään sitä terveempää elämää hieman nopeammin.

Näin siis alkoi tämä polku. Seuraavassa postauksessa sitten vähän lisää siitä, miten projekti eteni ja miten päästiin siihen pisteeseen, että leikkaus häämöttää jo nurkan takana.

hyvinvointi hyva-olo terveys
Kommentit (1)
  1. Ristiriitaisia ajatuksia lihavuusleikkauksesta | mun tavallinen elämä
    27.11.2022, 11:19

    […] tästä hetkestä ovat samoja kuin lukuisilla muillakin, eli miksi en tehnyt tätä aiemmin? Ensimmäisessä postauksessani pohdin syitä, miksi valitsin lihavuusleikkauksen ja näitähän ne positiivet juuri ovat. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *