Tänään on tasan kolme kuukautta lihavuusleikkauksesta. Aika mieletön matka on ollut, vaikka välillä edelleen tuntuu aika epätodelliselta. Välillä mietin, miten rohkea olinkaan, että uskalsin tehdä sen päätöksen. Nyt lähes 20 kg kevyempänä on muutos ollut suuri, etenkin korvien väliin ja fyysiseen jaksamiseen. Sinällään hassua, että paljon laihduttua, peilikuva ei edelleenkään näytä mielestäni yhtään hoikistuneelta. Koitan vieläkin saada aivoilleni käsitystä siitä, minkä kokoinen olen. Olen koittanut katsoa netistä kuvia samaa vaatekokoa käyttävistä ihmisistä, jotta saisin käsityksen miltä näytän.

Tässä vaiheessa prosessia painonlasku normaalisti hieman hidastuu ja minulla se tarkoitti todella isoa hidastumista. Kaksi viikkoa sitten painonlasku tuntui pysähtyvän kuin seinään, vaikkakaan se ei ole missään vaiheessa kokonaan pysähtynyt. Ajattelin nyt hyväksyä sen, että paino tippuu tästä eteenpäin hitaammin. Sen vuoksi en myöskään aio enää punnita päivittäin, vaan punnitsen vain kerran viikossa, näin maanantaisin. Samalla otan myös mitat, kuten ennenkin.

Viikon mittaukset

Tänään aamulla vaaka näytti 86,9 kg, joka oli ilo, sillä kaksi viikkoa paino on alkanut luvulla 87,… Viikossa paino putosi -400 g ja minusta tuntuu, että osa painon putoamisen hitaudesta johtui flunssasta sekä siitä, etten liikkunut oikeastaan ollenkaan. Kokonaispudotus on nyt -19,8 kg ja painoindeksi on 30,4.

Lähes kaikista mitoista oli pikkuisen taas lähtenyt pois. Puoli senttiä oli sulanut kaulasta, reidestä, pohkeesta ja vyötäröstä. Sentti oli lähtenyt rinnanympäryksestä ja 1,5 senttiä takapuolesta. Eniten oli lähtenyt mahasta, 2 senttiä. Käsivarresta ei lähtenyt tällä kertaa mitään.

Mukavasti sentit sulavat, olen todella tyytyväinen, että olen alusta asti merkannut mitat ylös.

Laajan terveyspaketin tulokset yllättivät

Ostin pari viikkoa sitten itselleni ja miehelleni Terveystalon laajat terveyspaketit. Kyse on siis labrapaketista, jossa otettiin laajasti monia arvoja. Osittain halusin ottaa tuon paketin nyt, koska joka tapauksessa olisi pitänyt mittauttaa rauta-arvot tässä vaiheessa. En syö mitään rautalisää ja klinikalta ohjeistettiin, että on hyvä tarkistaa kolmen kuukauden kohdalla rauta-arvojen tilanne, jotta tarvittaessa voi alkaa syödä rautalisää. Tuossa paketissa mitattiin myös perusverenkuva, tulehdusarvot, kolesterolit, B12, D-vitamiini ja kalsium sekä erilaisia kilpirauhasen toimintaan, maksaan ja munuaisiin liittyviä arvoja.

Itselläni on ollut kolesteroliarvot jo pitkään korkeat ja toivoin, että nyt nuo arvot olisivat paremmat, kun painoa on tippunut lähes kaksikymmentä kiloa ja elämäntavat muutenkin parantuneet. No, miten kävi? Laajan terveyspaketin tulokset yllättivät todellakin, nimittäin kolesteroliarvot olivat huonot, osin jopa huonommat kuin aiemmin. Aiemmin kokonaiskolesteroli ja LDL ovat olleet huonoja, mutta nyt myös HDL oli raja-arvojen ulkopuolella ja kokonaiskolesterolikin noussut viime mittauksesta yli kuuteen. LDL oli pikkuisen laskenut, mutta vain tosi vähän. Olin täysin ihmeissäni, sillä tuntuu vaikealta ymmärtää, miten kolesteroliarvot voivat huonontua lihavuusleikkauksen jälkeen.

Aloin sitten googlettamaan mahdollisia syitä ja lopulta löytyi yksi, joka voisi liittyä tähän, mutta ei välttämättä. Ilmeisesti esim. anorektikoilla kolesteroliarvot saattavat olla huonot. Tämä johtuu nopeasta rasvanmäärän vähenemisestä, joka taas vaikuttaa ihmisen luontaiseen kolesterolin tuotantoon. Tämä voisi olla yksi syy kohonneisiin kolesteroliarvoihin. Toisaalta ruokavaliorajoitteet ovat tehneet syömisistäni välillä aika huonot, joten voihan sekin ehkä vaikuttaa johonkin. Luin jostain, että esim. vähäkuituinen ruokakin saattaa vaikuttaa kolesteroliarvoihin. Kuitenkin parinkymmenen kilon laihtuminen ja liikunnan lisääminen eivät ole saaneet kolesteroliarvoja kuntoon, ainakaan vielä. On varmaankin pakko seurata niitä nyt tarkasti ja mennä uudelleen labroihin muutaman kuukauden päästä. Sydänliitolla on sivuillaan hyvää tietoa kolesterolista, niitä kannattaa käydä kurkkaamassa, varsinkin, jos omat kolesteroliarvot eivät ole ihan kohdallaan.

Kalsium- ja tulehdusarvot myös raja-arvojen ulkopuolella

Sen lisäksi, että kolesteroliarvoni olivat pielessä, oli myös herkkä CRP ja kalsium-arvot raja-arvojen ulkopuolella. Tuo tulehdusarvo saattaa johtua pelkästään siitäkin, että olin flunssassa viime viikolla, kun verikoe otettiin, mutta kalsiumarvolle täytyy tehdä jotain. Tilasin toisenlaista, lihavuusleikatuille suunniteltua kalsiumlisää netistä ja päätin lisätä pikkuhiljaa maitoa takaisin ruokavalioon, jos vain vatsa kestää. Aloitin samantien jo viikonloppuna Benecolin mansikkashoteilla, jotka myös alentavat kolesterolia. Täytynee ottaa nämä arvot uudelleen jossain kohtaa ja testata olenko saanut niitä muutettua.

Tein myös ruokailusuunnitelman sen perusteella, mitä pystyn syömään parhaillaan. Koitin tehdä sellaisen suunnitelman päivän ruokailuihin, joka olisi mahdollisimman monipuolinen ravitsemuksellisesti, sisältäisi riittävän määrän hyviä rasvoja, kuituja sekä proteiinia + josta saisi kalsiumia ja määrällisesti kuitenkin mahtuisi tähän uuteen vatsalaukkuuni. Onnistuin tekemään aika hyvän suunnitelman, mutta jonkinlaisen proteiinilisän se silti vaatii. Tilasin kananmunan valkuaisproteiinijauhetta kokeiluun. Sitä joku kehui, ettei se muuta kauheasti rakenteita ja on hajuton ja mauton. Testaan seuraavaksi sitä, jos pystyisin sillä lisäämään proteiinin saantia. Nyt, kun en vielä pysty syömään kalaa, voisi olla syytä ottaa Omega3-valmisteita myös. Kuulin, että kapselit olisi hyvä avata, sillä kapseli ei välttämättä ehdi sulamaan elimistössä leikattuna. Samalla sitten aloin avata myös kollageeni/biotiini-kapselini, sillä olen syönyt ne kapselimuodossa, joka voi olla hyödytöntä minulle. Lisäsin noiden annostusta myös päivän maksimiin eli neljään kapseliin. Ainakin jonkin aikaa täytynee ottaa niitä isompana annoksena.

Kolme kuukautta lihavuusleikkauksesta ja edelleen on haasteita aika ajoin, ja varsinkin ruokavalion fiksaamisessa. Olen siltikin tosi tyytyväinen tähän kaikkeen ja uskon, että ajan kanssa rutiinit saadaan toimimaan ja ruokavalio myös. Annoskoot olen saanut tosi hyvin hallintaan, eikä minua oikeastaan haittaa, etten pysty syömään paria desiä enempää. Mielitekoja ei juuri ole, eikä näläntunnetta. Näiden kanssa on hyvin oppinut elämään.