Lihavuusleikkausreissu Tallinnassa on tehty. Olipa reissu, mutta nyt se on ohi.

Maanantaina lähdin aamusta kohti Helsinkiä ja satamaa. Otin evääksi pari ananaspurkkia, joka ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, sillä ananas poistaa nestettä. Minulla ei kuitenkaan ollut oikein muita vaihtoehtoja. Otin myös vettä pieneen pulloon mukaan, että sain juotua matkalla. Laiva oli täynnä ja onnistuin löytämään viimeisen istuinpaikan yökerhon nurkasta, jossa vietinkin sitten koko parituntisen laivamatkan.

Satamassa oli taksikuski vastassa ja meitä tuli samaan aikaan kolme henkilöä Suomesta. Meidät vietiin Fertilitas-sairaalaan Viimsiin. Sairaalassa meiltä otettiin muutama putki verta ja annettiin iso kasa papereita luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Papereissa käytiin kaikki leikkaukseen liittyvät asiat, riskit, toimenpide sekä sairaalan järjestyssäännöt. Jokaiseen paperiin piti pistää nimikirjoitus. Kun kokeet oli otettu, saimme loppupäivän vapaaksi. Lepäilin huoneessa, käytiin toisten matkalaisten kanssa hotellin kylpylän puolella ja sen jälkeen minulla oli varattuna koko vartalon klassinen hieronta. Illalla käytiin vielä syömässä hiilaripitoinen ateria. Minulla ENE-dieetin jälkeen raskaampi ruokailu aiheutti sen, että vatsa meni ihan sekaisin ja se vaiva jatkui aamuun asti.

Leikkauspäivä itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivän aamun satoi reippaasti lunta, ja oli jo selkeästi tullut jonkin aikaa. Menimme kaikki sairaalalle klo 7.45. Saimme alkuun huoneet ja pääsin samaan huoneeseen toisen samaan aikaan tulleen suomalaisen kanssa. Huonekaverini pääsi leikkaukseen heti aamusta, klo 8.30. Kun huonekaverini ympärillä oli pyöritty ja hyöritty, ja hänet oli viety leikkuriin, tuli kirurgi jututtamaan minua. Minun leikkausvuoroni oli kolmantena eli arvioitu aika oli klo 11.30. Aamupäivän aikana minulle tehtiin koronapikatesti, annettiin esilääkitys ja sen jälkeen sainkin odotella huoneessa.

Vähän ennen puolta kahtatoista tuli kirurgi hakemaan minut leikkaussaliin. Leikkaussalissa pienet esivalmistelut, ja sitten olinkin unessa. Kun heräsin, olin pitkän aikaa sumussa. Heräämössä olin jonkin aikaa, pian minut saatettiin vessaan ja sen jälkeen vielä hetken aikaa heräämössä, jonka jälkeen hoitaja saattoi minut huoneeseen. Heti kuitenkin piti kävellä, kun vaan jalat kantoivat. Huoneessa tsemppasimme huonekaverin kanssa toisiamme ja nousimme kävelemään 15-20 minuutin välein, kävelimme ympäri huonetta ja joimme vettä. Vettä käskettiin juomaan mahdollisimman paljon. Kipuja oli toki leikkauksen jälkeen aika paljon, mutta kipulääkkeitä saatiin kyllä pyydettäessä. Päivä meni siinä, että välillä nukahtelin, välillä kävelin. Linnan juhlatkin siinä illalla pyörivät telkkarissa, mutta enpä juurikaan siitä mitään nähnyt. Jos kiinnostaa tietää tarkemmin, mitä lihavuusleikkausreissussa tapahtuu, kirjoitin siitä aiemmassa tekstissäni Klinikalta tuli ohjeita lihavuusleikkaukseen.

Kotiutuminen

Kotiutumispäivä oli jo seuraavana päivänä. Aamusta vointi oli jo parempi, varsinkin, kun sain kipulääkkeen. Varasin laivamatkan klo 13.30 ja sitä ennen saimme kotiutumispaperit ja meille pidettiin ravitsemusneuvontaa. Taksi hoidettiin myös klinikan puolelta. Kirurgitkin kävivät meitä tervehtimässä vielä. Klinikalla oli todella hyvä palvelu, kirurgitkin kävivät useamman kerran jututtamassa ja hoitajat olivat todella ystävällisiä. Hoitajat eivät puhuneet kauhean hyvin suomea, ravitsemusneuvoja oli suomalainen ja yleiset järjestelyt hoitanut henkilö puhui myös hyvää suomea. Kaiken kaikkiaan kokemus oli tosi hyvä.

Eilen iltapäivällä tulin kotiin viiden jälkeen. Kotona oli tervetullut vastaanotto ja selkeästi lapsikin oli ikävöinyt. Illalla oli vähän kipuja ja otinkin panadolin pahimpaan oloon. Nukkuminen ei onnistunut sängyssä, vaan mies teki minulle sohvalle pesän, jossa oli paljon tyynyjä tukena. Nukuin osan aikaa yöstä, mutta hieman levottomasti. Aamulla piti pistää napapiikki ja ottaa kipulääke, sen jälkeen olo olikin kohtuullisen hyvä. Napapiikki on verenohennuslääke, jota otetaan leikkauksesta kymmenen päivää, jotta ei tule tukoksia tms.

Olen tämän aamupäivän koittanut nyt opetella juomista ja syömistä. Olen syönyt proteiinilla rikastettua pilttisoseen ja kreikkalaisen jogurtin sekoitusta. Juomana olen juonut laimeaa vihreää teetä sekä vettä. Tänä aamuna soitti kirurgi ja kyseli vointia, kipujen määrää sekä lämpöä, antoi myös ohjeita haavojen hoitoon. Hänen mukaansa toipumiseni on sujunut hyvin. Lihavuusleikkausreissu Tallinnassa on nyt tehty ja nyt alkaa uusi elämä. Hieman jännittää ja tuntuu oudolta, en ehkä ihan vielä ymmärrä mitä on tapahtunut.