Sain reilu vuosi sitten työpöydälleni erään vihreään siirtymään liittyvän työtehtävän. Kiinnostuin siitä valtavasti. Tuntui hienolta olla tekemisissä isojen voimalinjojen, valtavien hehtaarien ja miljoonien eurojen kanssa. Tehtävä oli minulle uusi ja haastava, ja sytyn sellaisista. Kun paljastui, että suunnittelutehtävään liittyy myös uhanalaisia lajeja, kiinnostukseni ei vähentynyt, mutta huoleni lisääntyivät. Projektin alkuvaiheessa surffasin uusien asioiden aallokossa ja […]

Lopetin lihansyönnin kymmenisen vuotta sitten. Hiljalleen olen kotioloissa siirtynyt kohti ruokavaliota, joka ei sisällä kovin paljoa maitotuotteita, munia ja kasvatettua kalaa. Syön siis käytännössä paljon vegaanista ruokaa ja villikaloja. Lounasravintolassa ja kyläillessä lautasella on edelleen enemmän lohta ja maitotuotteita, mutta lihaa ei ole ollut vuosiin. En ikinä lopettanut lihansyöntiä absoluuttisesti. Ajattelin, että jos tilanne vaatii, […]

Yhtenä iltana ei uni tullut, sillä sain idean. Keksin: minusta tulee luontolobbari. Idea meni näin: Liityn johonkin sopivaan ympäristöjärjestöön ja alan lobata kansanedustajia ympäristöasioissa. Kerran kaikki pahikset lobbaavat, niin miksen minä lobbaa vapaaehtoistyönä toiseen suuntaan? Sopisin kasvokkaiset tapaamiset. Keskustelisin kunnioittavasti ja kuuntelisin tarkasti keskustelukumppanin ajatuksia. Osoittaisin, että ymmärrän, vaikka olisinkin kenties eri mieltä. Olennaista olisi, […]

Lueskelin äsken läpi tämän blogin vanhat tekstit, ja huomasin, että kolmen päivän päästä on blogin viisivuotispäivä. Ohhoh. Kummallista, että tämä blogi on henkitoreissaan sitkutellut kaikki nämä vuodet. Ykkönen aloitti henki päällä, kirjoitti alkuvuosina muutaman jutun, mutta henki otti ja liikkui muihin sfääreihin, oli ehkä jo lähtöjään liikkeellä toisaalle. Kolmonen kirjoitti tuskastuneena itsestään esittelytekstin ja on […]

On marraskuun viimeinen viikko. Viikon kestänyt talvi on ohi. Taivaalta sataa selvää vettä ja lumesta on jäljellä vähän harmaata loskaa ja mustaa jäätä. Asvaltti kiiltää katulamppujen valossa. Aurinko nousee yhdeksän jälkeen ja laskee ennen kolmea. Ei sitä toki siinä välissäkään näy: päivä on yksi harmaa rantu kahden pimeän välissä, niin kuin jossain kirjallisessa teoksessa joskus […]

Lähimetsäni ovat kaatuneet ja tulevat kaatumaan erilaisten kaupungin infrahankkeiden takia. Isoa tietä teollisuusalueelle levennettiin ja se osui mustikkametsääni. Kaksoisraiteen rakentaminen tulee syömään metsämaata rakkaimman lenkkipolkuni varresta, jossa vanhojen mäntyjen ja lahopuuviidakon keskellä kukkii keväisin ketunleipämeri. Jokin aukko sinne jo tehtiin, en tiedä miksi. Toisella puolella humisevasta männiköstä haukataan pian pala uudelle päiväkodille. Näyttää siltä, että […]

Olen ajatellut viime aikoina ympäristöasioita paljon, mutta minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Ehkä isoimpana mielessä olleena teemana on ollut luontokato. Kuuntelin kevättalvella David Attenboroughin Yksi elämä, yksi planeetta -kirjan, ja työn alla on Elizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto. Juuri äsken aamupalaa syödessä ja palapeliä rakentaessani kuuntelin kappaletta, jossa käsiteltiin merten happamoitumista. Olen ajatellut, että on […]

Olen muutaman kerran kokenut kuinka kirja voi murentaa maailmankuvan. Toissakerta oli eräänä kesänä, muistaakseni vuonna 2018, kun luin Pasi Toiviaisen kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. Vaikka olin elänyt jokseenkin ilmastotietoista elämää, kirja oli musertava. En löytänyt kirjasta tieteellistä arviota, mutta kaipa se oli ihan kuranttia tavaraa. Kauheudessaan se imi ja itketti. Teki mieli huutaa, teki mieli suuttua […]

Aikaa on kulunut, en ole kirjoittanut pariin vuoteen mitään. Olen saanut toisen lapsen, ostanut asunnon, kokenut kaikenkattavan puutarhahurahduksen. Maailman päästöt ovat jatkaneet kasvuaan, tai pysähtyneet, ehkä hetkellisesti laskeneet koronan takia, noustakseen taas uuteen ennätykseensä. Ehkä. En ole seurannut kovin tarkasti. Koronakriisi vaihtui lennosta Ukrainan sodan kriisiin. Nyt pyristellään irti Venäjän fossiilienergiasta, täällä Euroopassa. Intia kärvistelee […]

On ollut kesä ja kesäpää. Usein kesällä kierin ilmastoahdistuksessa, mutta tänä kesänä aivoni ovat kiertäneet aiheen sivuitse. Ei niin, ettenkö olisi yötä päivää, jatkuvasti ja kaikkialla muistanut asian olemassaoloa. En vain ole ollut aktiivisesti ahdistunut. En ole avannut arkun kantta. Tänään, viimeisten lomapäivien raskaassa raukeudessa mieleeni pulpahti yksi ympäristöahdistunut näky, visio tulevaisuudesta. Ilmastotoimet ovat jääneet […]