Kukaan ei puhu tästä on Patricia Lockwoodin odotettu ja ylistetty esikoisromaani. Se kuvaa ajankohtaisesti ja ironisesti internetin ja sosiaalisen median maailmaa ja valtaa, mutta kertoo raastavasti myös lapsen menetyksestä.

Nainen on portaalissa, sosiaalisen median kanavalla. Hän postaa ja seuraa muuta maailmaa. Yhden lyhyen postauksen jälkeen hänestä tulee suosittu. Hän kiertää maailmalla erilaisissa tapahtumissa puhumassa. Hän on koukuttunut portaaliin, välillä jopa sairaalloisen koukuttunut. Elämä ja ajatukset pyörivät internetin, portaalin ja niihin liittyvän ajatusmaailman ympärillä. Tekstissä sivutaan monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia puheenaiheita, kuten Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkimaininkeja, rasismia ja poliisiväkivaltaa. Yhtäkkiä naisen maailma muuttuu, kun siskon raskaudessa kaikki ei menekään normaalisti. Hän joutuu heräämään portaalista oikeaan maailmaan ja todellisiin ongelmiin, elämän ja kuoleman kysymyksiin.

Romaani kertoo ironisesti internetistä ja sosiaalisesta mediasta, niiden ja niissä eletyn elämän älyttömyydestä. Päähenkilön ajatukset vaikuttavat välillä aika mielipuolisilta. Toisinaan jutut ovat ymmärrettäviä ja huomaa tajuavansa niitä ja samastuvansa niihin, toisinaan ne menevät täysin yli hilseen. Ihan kuin olisi saanut unessa neronleimauksen ja kirjoittanut sen yöllä ylös, vain huomatakseen aamulla, ettei siinä ole mitään järkeä. Ironiaa? Tai sitten en vain ole riittävän fiksu ja valveutunut ymmärtääkseni Lockwoodin tai hänen hahmojensa ajatuksenjuoksua.

Kirja koostuu lyhyistä tekstipätkistä, yksittäisistä huomioista ja ajatuksista. Muoto kuvastaa luultavasti sosiaalisen median lyhyitä päivityksiä. Kirjoitusmuotoon sopii myös se tieto, että kirja on kirjoitettu älypuhelimella. Kirjaa oli varsinkin aluksi vaikea lukea, kun jutuista ei muodostunut koherenttia kokonaiskuvaa. Kirjan toisessa osassa tämä helpottui, kun keskityttiin enemmän tiettyyn tarinaan.  Lukemisen ja samastumisen vaikeuteen saattaa vaikuttaa myös se, etten itse ole esimerkiksi Twitterissä. En ole tottunut lukemaan lyhyitä tekstejä, vaan arvostan enemmän pitkiä, syvällisiä artikkeleita ja proosaa. Mielessä kävi myös, että onneksi en kuunnellut tätä äänikirjana. Keskittyminen lyhyisiin irrallisiin ajatuksiin olisi voinut olla vielä vaikeampaa. Onko joku kuunnellut tätä ja miltä se tuntui?

En oikein tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella. En ihan ymmärrä, miksi tätä on ylistetty niin paljon. Kirjan ensimmäinen puolisko meni suurimmaksi osaksi ohi, vaikka osin sainkin kiinni somemaailmaan liittyvästä ironiasta. Jälkimmäinen puolisko oli selkeämpi, koherentimpi ja arkisempi ja sisälsi koskettavan tarinan.

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä
Tammi 2021
226 s
Kääntäjä: Einari Aaltonen