Heather Morris: Kolme sisarta

Kolme sisarta on Heather Morrisin kolmas Auschwitziin sijoittuva, tositapahtumiin perustuva romaani. Se kertoo kolmen sisaren uskomattoman selviytymistarinan holokaustista ja keskitysleireistä sekä uuden elämän rakentamisesta Israeliin.

Slovakialaiset juutalaissiskokset Cibi, Magda ja Livi lupasivat lapsina isälleen pysyä aina yhdessä ja pitää huolta toisistaan. Maaliskuussa 1942 juutalaisia on alettu kuljettaa Slovakiasta keskitysleireille. Perheen kuopuksen, 15-vuotiaan Livin nimi on kuljetettavien listalla. Vanhin siskoksista, 19-vuotias Cibi, on hakhshara-leirillä valmistautumassa uuden elämän rakentamiseen Palestiinaan, mutta vaatii saada päästä Livin mukaan huolehtimaan sisarestaan. Keskimmäinen, 17-vuotias Magda, on sairaana ja onnistuu välttämään kuljetuksen sillä kertaa.

Cibi ja Livi päätyvät Puolaan Auschwitzin keskitysleirille. Siellä he näkevät nälkää, sairastelevat, tekevät raskasta työtä ja seuraavat sivusta väkivaltaa ja kuolemia. Tytöt selviytyvät hengissä kuin ihmeen kaupalla ja saavat voimaa ja lohtua toisistaan. Jossain vaiheessa heidät siirretään vähän matkan päähän uudelle Auschwitz-Birkenaun leirille. Samaan aikaan Magda asuu vielä kotona äitinsä ja isoisänsä kanssa ja piileskelee natsien kätyreiltä naapurin luona tai metsässä. Kotona Slovakiassakaan elämä ei ole helppoa, kun muut ihmiset syrjivät ja ruokaa on vaikea saada. Magda myös tuntee syyllisyyttä, kun ei ole siskojensa luona, vaikka he lupasivat isälleen pysyä yhdessä.

Parin vuoden päästä loputkin slovakialaiskylän juutalaisista kerätään yhteen ja kuljetetaan pois. Magda erotetaan perheestään, ja hän päätyy mutkien kautta Auschwitz-Birkenauhun. Kolme sisarta löytävät jälleen toisensa, ja isälle annettu lupaus antaa heille voimaa vaikeuksien ja kärsimyksen keskellä. Myöhemmin myös siskojen äiti ja isoisä päätyvät leirille ja suoraan kaasukammioon, murheellisesti joukkomurhien viimeisenä päivänä. Kun liittoutuneet alkavat olla sodassa voitolla, Auschwitzia aletaan tyhjentää ja siskokset päätyvät kuolemanmarssille kohti Saksaa. He selviytyvät siitäkin ja onnistuvat pakenemaan.

Sodan loputtua siskokset palaavat Tsekkoslovakiaan. He tapaavat uusia ihmisiä ja rakentavat uutta elämää yhdessä muiden selviytyjien kanssa. Holokaustin muistot eivät kuitenkaan heitä jätä. Hirvittävät muistot hiipivät mieleen, vaikka keskitysleireistä on jo vuosia, naiset ovat turvassa ja tulevaisuus näyttää toiveikkaalta. Muistojen jakaminen muiden kanssa ja oman tarinan kertominen kerta toisensa jälkeen auttaa. Lopulta he matkustavat Israeliin luomaan uutta valtiota, uusia perheitä ja suurta sukua.

Olen aikaisemmin kuunnellut sekä Auschwitzin tatuoijan että Cilkan tarinan. Kaikki kolme kirjaa ovat huikeita tarinoita. Samaan aikaan sujuvaa ja koukuttavaa tarinankerrontaa, uskomattomia ihmiskohtaloita ja toivoa, mutta myös epäinhimillistä raakuutta ja väkivaltaa, jonka ei haluaisi uskoa oikeasti tapahtuneen. Heather Morris tekee romaaneillaan kunniaa niille urheille ihmisille, joista ne kertovat. Kolmessa sisaressa kuvataan hyvin myös selviytyneiden syyllisyyttä. Miksi minä selvisin hengissä, kun niin monet muut, läheisetkin ihmiset, kuolivat? Miksi minä selvisin vähemmillä kärsimyksillä kuin joku muu? Hyvin inhimillistä on myös menettää uskonsa; millainen Jumala hyväksyisi sellaiset hirveydet?

Auschwitziin sijoittuvat kirjat ovat karmeita kertomuksia, koska ne ovat totta. On kuitenkin hyvä asettua holokaustin kokeneiden saappaisiin. Kun edes yrittää ymmärtää kaikkia niitä kauheuksia, mitä jotkut ovat kokeneet, voi taistella sen puolesta, ettei vastaavaa enää ikinä tapahtuisi.

 

Heather Morris: Kolme sisarta
Aula & Co 2022
469 s
Kääntäjä: Kristiina Drews

Kulttuuri Kirjat

Piia Leino: Aarteidesi aikakirjat

Piia Leinon romaani Aarteidesi aikakirjat sijoittuu 2100-luvun Yhdysvaltoihin. Kirjassa päästään kurkistamaan mahdolliseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja teknologiaan lähes sadan vuoden päästä. Samalla pohditaan 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun yltäkylläistä kulttuuria ja sitä, millainen vaikutus sillä on ihmisiin ja ympäristöön tulevaisuudessa.

Oula asuu kevytyhteisössä, tutkii kehollisuutta ja työskentelee kehonlämpöterapeuttina. Hän haaveilee yhteisöllisempään ja ylellisempään Pandora-syväyhteisöön muuttamisesta, mutta sitä varten tarvitaan huomattavasti enemmän rahaa. Niinpä hän ryhtyy louhimaan sata vuotta sitten eläneen miljonääri Raphael Elon muistoja huhutun aarteen löytämiseksi.

2020-luvulla rikkaat ihmiset antoivat syväjäädyttää kehonsa siinä toivossa, että heidät voitaisiin myöhemmin herättää uudestaan henkiin. Nyt kryoniikkayritys tarjoaa maksua vastaan mahdollisuuden sukeltaa näiden jäädytettyjen ihmisten mieliin. Mielikoneen kautta louhija pääsee kokemaan kohteensa muistot ja tuntemukset samalla tavalla kuin tämä oli ne sillä hetkellä itse kokenut. Eri ihmiset etsivät muistoista eri asioita: kokemuksia, tunteita, seksiä, sensaatioita ja juoruja, aarteita ja piilotettuja rikkauksia.

Oula epäilee aluksi louhinnan eettisyyttä. Onko oikein tirkistellä toisen ihmisen muistoja? Sitkeän louhinnan aikana hän kuitenkin koukuttuu Elon kokemuksiin ja löytää asioita, joista ei olisi alun perin osannut kuvitella nauttivansa. Lopulta hän löytää sekä etsimänsä että myös jotain hänen mieltään kalvavaa. Onko mahdollista, että koneella olisi sielu tai tietoisuus?

Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää on kirjassa kuvattu yhteiskunta ja kulttuuri. Nykyisenlainen kulutus on historiaa, jota ihmisten on vaikea edes kuvitella. Luonnonvaroja säästetään, eikä kukaan omista itse paljoakaan. Tarvittavat tavarat ja palvelut saa lainattuna tai vuokrattuna. Mitä suurempi yhteisö, sitä enemmän hyödykkeitä on käytettävissä. Parisuhde ja seksi eivät välttämättä ole kiinnostavia asioita; lapsen voi hankkia myös yksin geenipankin avulla. Yhteiskunnassa on nykyihmisen näkökulmasta sekä houkuttavia ja järkeviä että outoja asioita.

Olen aina tykännyt katsoa tieteis- ja dystopiaelokuvia ja -sarjoja. Esimerkiksi Netflixin Black Mirror -sarja tarjoilee mieltä kutkuttavia kurkistuksia mahdollisiin tulevaisuuksiin ja teknologisiin innovaatioihin. Tämä kirja taisi olla ensimmäinen kirjallinen sukellukseni samaan genreen. Kokemus oli hyvä. Toki elokuvat ja sarjat tuovat tieteistarinaan yhden elementin lisää, kun teknologia ja mielikuvituksellinen tulevaisuuden maailma näytetään konkreettisesti. Minun mielikuvitukseni ei ainakaan riitä kuvittamaan uusia keksintöjä kovin uskottavasti. Tätä kirjaa lukiessa se ei kuitenkaan haitannut; tarina ja ajatukset sen takana olivat tärkeämpiä.

Lukija Salla Kozma ei ollut minun mieleeni. Hän eläytyi ja näytteli liikaa, vaikka äänikirjassa pitäisi mielestäni jättää tilaa kuulijan omalle mielikuvitukselle. Äänenpainot olivat toisinaan epäonnistuneita tai hieman outoja. Kozma myös takelteli ja piti välillä taukoja kesken lauseen, mikä oli häiritsevää. Toki tämä on hyvin inhimillistä ääneen lukiessa. Luulisi kuitenkin, että ammattimaisesti äänikirjaa äänitettäessä voisi tällaiset pikkuvirheet korjata. Äänikirjasta jäi epäammattimainen maku.

 

Piia Leino: Aarteidesi aikakirjat
Kustantamo S&S 2022
6h 38min
Lukija: Salla Kozma

Kulttuuri Kirjat