Kirjoitin aikaisemmin, kuinka lapsen kanssa kotona ollessani olen alkanut arvostamaan aivan eri tavalla joitakin ennen niin arkipäiväiseltä tuntuneita asioita. Nyt ajattelinkin hieman tasata pakkaa ja kirjoittaa vuorostaan niistä asioista, joita jään varmasti kaipaamaan palatessani takaisin työelämään.

* Elämä ilman kalenteria

En ole juurikaan käyttänyt kalenteria jäätyäni pois töistä. Lapsen syntymän jälkeen sovittuja menoja on ollut sen verran vähemmän, että olen onnistunut muistamaan suurimman osan ulkoa. Muutaman neuvola- tai kampaaja-ajan olen taas kirjoittanut kännykkään muistiin, mutta orjallisesta kalenterin käytöstä olen saanut tähän mukavan tauon. Nyt ostin kuitenkin itselleni uuden kalenterin, sillä tiedän tarvitsevani sitä viimeistään taas töihin palattuani. Silloin muistiin pitää kirjoittaa niin työ-, henkilökohtaiset- kuin tarhamenot. Nautin kuitenkin vielä hetken tästä tietynlaisesta vapauden tunteesta.

* Ulkoilu mihin aikaan tahansa päivästä

Jos vapaudesta puhutaan, niin ulkoilumahdollisuudet ovat ehdottomasti korostuneet jäätyäni kotiin. Muistan nimittäin yhden jos toisenkin ärräpään, joka on karannut suustani ollessani töissä kaunilla ilmalla. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole ollut hetkeen, sillä naperon kanssa voimme lähteä ulos oikeastaan ihan milloin tahansa.

* Hetkessä eläminen

Tästä saan ehdottomasti kiittää naperoa! Hän kun ei osaa vielä suunnitella tai stressata tulevaa. Hän elää täysillä juuri tässä hetkessä iloiten ja seuraavassa jo mahdollisesti itkien surusta. Hetken päästä hän saattaa jo kontata innoissaan kohti jotain mielenkiintoista, mihin hänen silmänsä sattuivat osumaan. Tämä mielenkiinto ja elämäninto myös tarttuu. En olisikaan heti uskonut, kuinka paljon nautin kotona aivan pienistä arjen asioista tai jaksan innostua naperon intoilun kautta esimerkiksi kylpyammeeseen suihkuavasta vedestä tai kirjan sivuilta löytyneestä autosta.

* Sponttaaniuus

Ilman kalenteria eläessä yksi suurimmista plussapuolista on myös ehdottomasti suunnittelemattomuus. Kotona ollessani olenkin nauttinut ehkä eniten siitä, ettei joka päivää tarvitse aikatauluttaa ja suunnitella loppuun asti. Lapsen kanssa voi vain olla, leikkiä ja käydä ulkona leikkipuistossa tai lenkillä. Tehdä juuri niitä asioita, mitä sinä päivänä tekee mieli. Kuhan naperolle on matkassa mukana ruokaa ja puhtaan vaipan saa vaihdettua aina tarvittaessa, päivän voi kuluttaa oikeastaan missä tahansa. Kotona oleminen on myös mahdollistanut lyhyelläkin varoitusajalla tehdyt vierailut ystäväni luokse kylään, kaupungille kahville, museoon tai vaikka autolla toiseen kaupunkiin.

* Aikaa miettiä omia tavoitteita

Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut aikaa myös pitkästä aikaa pysähtyä ajattelemaan, mitä minä haluan elämältäni seuraavaksi. Vaikka meistä on nyt tullut perhe ja monet asiat tuleekin ajatella meidän kolmen hyvinvoinnin kautta, en halua kuitenkaan unohtaa itseäni ja omia tavoitteitani elämältä. Nyt minulla onkin ollut hyvää aikaa jäsennellä näitä ajatuksia ja tuumailla rauhassa seuraavia suuntaviivoja. Blogin aloitus oli esimerkiksi yksi tällainen uusi suunta elämälleni. Luulen, etten olisi ilman äitiyslomaa kokenut tarvetta/ löytänyt aikaa blogille. Nyt kuitenkin näin hedelmällisen mahdollisuuden hyödyntää tämän ajan esimerkiksi oman kirjallisen ilmaisutaitoni kehittämiseen.

Tässä olivat minun ajatukseni lapsen kanssa kotona olemisen luksuksesta. Nyt haluaisinkin tietää, mitkä asiat tuottavat sinulle juuri nyt erityistä iloa?

Rentouttavaa sunnuntaita!

INSTAGRAM // FACEBOOK // BLOGLOVIN’