Ainoani

Istun ja katselen varpaitani. Isovarpaan päällä erottuu muutama karva, joita ei vielä muutama vuosi sitten siinä ollut. Joudun oikein tarkemmin katsomaan ja toteamaan asiantilan todeksi. Syynä tarkasteluun on kynsilakan poisto, onhan kesä jo varpaiden kohdalta ohitse. Joudun myöntymään sukkiin ja peittävämpiin kenkiin. Kun tarkastelee varpaitaan näin läheltä on lohduttavaa se, ette kykenen vielä sen vaatimaan taipumiseen. Ehkei ihan niin sutjakasti kuin parikymppisenä, mutta tarvittaessa kykenisin vielä puremaan kynnet, mutta aikuisena käytän kynsileikkureita.

 

Olen pääsääntöisesti viihtynyt kehossani. Se on kantanut minut urheasti lävitse elämän ja monen kokemuksen. Sillä on ollut uskomaton kyky asettaa itsensä taka-alalle, silloin kun mieli ja ajatukset ovat vaatineet enemmän huomoita. Keho on alistunut osaansa ja toivonut saavansa riittävän määrän polttoainetta, jotta se kykenisi hoitamaan perustehtävänsä. Ruoaksi se on usein saanut epäkelpoa mättöä, joka tuottaa mielihyvää, mutta ei ravitse riittävästi. Keho on sen muuttanut, kaikesta huolimatta, energiaksi ja hoitanut hengityselimistön toiminnan sekä suonut aivoille niiden vaatiman tarpeen. Aina se ei ollut riittävä, mutta kehopa ei siitä lannistunut vaan suoritti ihmetekoja. Niin kuljin eteenpäin, vaikka ei toteutunut ravintopyramidin suositukset. Mukisematta on maksa polttanut hävyttömän suuria alkoholimääriä, sellaisia joita kukaan ei kehtaa juoneensa. Pienellä valheella juomamäärä kerrotaan ystävälle, mutta keho tietää totuuden. Se ei sinua paljasta, polttaa tuhoisan määrän haitallista ainetta, kärsii hiljaa ja odottaa kärsivällisesti puhtaampaa aikaa. Kun se tulee, niin keho kiittää ja on taas valmis viemään sinut minne ikinä tahdotkin.

 

Onnekseni olen usein tahtonut myös liikkumaan., Kehoni on siitä riemastunut ja sen lihasten kipeytyessä se on tyytyväinen ja yrittää saada mieleni ymmärtämään sen olevan vaaratonta. Se kertoo mielelle kivun ja rasituksen hyödyistä, painii laiskuuden kanssa, toivoen voittoa. Onneksi keho on sitkeä ja tekee pitkäjänteistä työtä hyvinvointini eteen ja on kyennyt ajan kanssa todistamaan rasituksen ja kipeyden olevan aika ajoin hyödyllistä. Se voittaa mielen ja suuntaan useammin, kehoni riemuksi, lenkkipolulle, olen jopa juossut. Keho muistuttaa jatkuvasti tarvitsevansa enemmän liikettä kuin nuorena. Erilaista, tarkoituksella tehtyä ja kaipaapa se myös lepoa ja venytystä. Keho on onnellinen aikuistuvasta mielestä ja sitä kautta saadusta tiedosta, paremmasta ruoasta. Se muistuttelee ikääntymisen olevan nurkan takana ja tarvitsevansa minun apua, jotta se kykenee minua kuljettamaan tahtomallani tavalla. Olen luvannut auttaa kehoani, mutta joskus se lupaus unohtuu. Kehoni ei ole enää liian kiltti, vaan muistuttaa kohtuu ikävästi petetystä lupauksesta.

 

Keho kykenee ihmeellisin asioihin. se venyy, vanuu ja palautuu. Ei tosin aina niin kuin toivoisin, mutta tapreellisesti kuitenkin. Kolmeen kertaan on kehoni suojannut ja mahdollistanut elämän suurimman ihmeen. Sisällään se on kantanut pehmeästi kolme lastani. Se on laskenut tarkkaan aikaa ja venynyt suuntaan jos toiseen lapsen vaatimusten mukaisesti. Se ei pitänyt virtsarakkoon lyövistä pienistä nyrkeistä ja kylkiluutkin hiljalleen valittelivat kantapäästä, joka sitkeästi asettui niiden alle. Keho odotteli syntymän hetkeä, tietäen sen joutuvan koville ja jopa vaaraan. Se teki kuitenkin kaikkensa, jotta lapsi syntyisi turvallisesti ja minä äitinä ja naisena kokisin mahdollisimman täyttävän kokemuksen. Kiitos kehoni, että sain nuo synnytykset suorittaa niin kuin oli suunniteltu. Sinä kestit kaiken repimisen, leikkaamisen ja tikkaamisen ja aloit välittömästä parantamaan itse itseäsi. En juurikaan kyennyt auttamaan, koska minä ja mieleni keskittyimme pieniin kasvoihin ja sormiin, jotka tarrasivat käteeni kiinni. Ja siitä huolimatta kehoni järjesti lapselleni syötävää, taas itseään säästämättä. Tässä kohtaa onneksi ymmärsin auttaa ja söin tervellisesti ja riittävästi.

 

Kehoni on kestänyt myös surun ja murheen. Se taisteli urhoollisesti hormonimyrskyjä vastaan. Keho teki uudelleen järjetselyitä, siirteli muistoja toisiin lokeroihin ja puhalsi tulta sammuvaan hiileen. Se ymmärsi antaa mielelle enemmän tilaa ja siirtyi näytönssätötilaan. Se ylläpiti vain tarvittavia elintoimintoja ja tuli toimen onnettoman pienellä liekillä. Se kesti kuitenkin ja palautti hiljalleen toiminnot normaaliksi.

 

Kehoni on ollut osallinen myös rakkaudessa, suurissa tunteissa ja joutunut ehkä hieman hämilleen lemmen hetkillä. Se on joutunut tuottamaan rakkaushormoneja, lappanut niitä isolla lapiolla ja kestämään unettomuutta ja huokailuja. Se on antanut rakkauden huuruille tilaa ja taas odottanut pääsevänsä normaaliin tilaan, koska ei makeaa mahan täydeltä. Se on kuitenkin riemuinnut kaikista rakkauden kokemuksista, huutanut jiihaa!

 

Ikääntyessä tiedän, että joudun tiedostamaan kehoni muutokset tietoisemmin. Olen havahtunut siihen, että siitä on pidettävä parempaa huolta. Viis harmaantuvista hiuksista, karvoista, jotka kasvavat aivan uusissa paikoissa. Viis pyöristyvistä muodoista ja karkaavista äärirajoista, kunhan ne pysyvät kohtuulisissa mittasuhteissa. Lempeydellä on vastaanotettavat voimien hekentyminen ja askeleen lyhentyminen. Mieli auttaa kehoa kohtaamaan uudenlaisen tavan liikkua. Yhdessä ne tekevät hyväksen työtä, jonka lopputulos on minun hyväksyttävä ja omalta osaltani tehtävä kaikkeni auttaakseni niitä. Kehoni saattaa pettää minut, mutta ei tee sitä tahallisesti. Se yrittää kaikkensa, jotta saisin nauttia rakkauden ja lemmen lämmöstä. Se siirtää minua paikasta toiseen, jotta voisin kokea jotain uutta ja ihmeellistä. Se vaatii enemmän huomiota, mutta se huomio on kaiken arvoista.

 

Ja jos joku päivä kehoni pettää, niin sitten on sen aika. Toivon, että mieleni on kehittynyt sen vastaanottamaan, taistelematta todellisuutta vastaan, katkeroitumatta ja elämästä luovuttamatta.

Tämä on minun kehoni, joka tuntee elämäni, kantaa osansa valittamatta ja pyytää ainoastaan huomioimaan sen tarpeet, jotta se kykenisi pitämään huolta toiminnastaan. Tämä muuttuva ja ainutlaatuinen keho on minun ja se on ainoani.