Tag: #lapset

Pidän yksin ajamisesta. Matkalla mammografiaan havaitsin värien vaihtuvan kesästä syksyyn. Pellot hehkuvat kullankeltaisia ja jokunen keltainen ja punasävyinen lehti on uskaltautunut vihreiden sekaan. Pihlajat kannattelevat raskaita marjaterttuja, osa oksista melkein hipoen maata. Pilviä, kyllä, mutta monen sävyisiä. Tuulta, joka huiski lehtiä, viiletti puitujen peltojen yllä uskaltamatta tavoittaa aurinkoa, joka kaiken keskeltä paljasti säteensä. Auringon säteet […]

Vasemman lapani alle sattui. Tuntui viiltävää kipua ja tiesin ettei se mene ohitse asentoa vaihtamalla. Pieni ihminen vieressäni kasti eteensä unen lasittamin silmin. Molempien iholla tuntui seinällä olevan ilmalämpöpumpun puhallus ja äänimaailmaa sävyttivät lautasten ja lusikoiden kilahdukset päiväkodon naarmuuntuneita pöytäpintoja vasten. Suu avautui ja annoin lusikallisen syötäväksi. Olimme molemmat hiljaa ja vaihdoin vaihvihkaa asentoani, jotta […]

Ajattelin silloin joskus, että lapseni eivät kohtaa mitään pahaa. En ainakaan sitä enkä ainakaan tätä. Vannoin rakastavani vuoren lailla. Vannoin puolustavani ja vaikka luopuvani vaikka elämästäni heidän elämänsä puolesta. Muistan, että vakuutin, että en koskaan, en ikinä enkä varmasti ainakaan niin kauan kuin kykenen. Voi hyvän tähden kuinka kaikki menikin toisin. En tahtomani mukaan kyennyt […]