Tag: #lapsenkuolema

Usein miettiessäni Christinaa, kirjoitan hänelle kirjeen. Kirjeen, jota ei lähetetä, eikä ehkä lueta. Mahdollisesti hän kuulee sen tai aistii tai ehkä hän istuu vierelläni ja seuraa kirjoittamistani. Huomaan, että minun on helpompi kirjoittaa kuin elävälle. On keveämpää kertoa ajatuksiani tähän päivään sidottuna kuin muistaa miltä elävä lapsi tuntui sylissäni. Harvemmin kirjoitan siitä millainen Christina oli, […]

Hei Suru Olen usein kirjoittanut sinusta ja sinut minä olen tuntenut. En ole ennen kirjoittanut sinulle, mutta nyt on sen aika. Sinusta tulee huomenna 25 vuotias eli olet jo neljännesvuosisadan mittainen. Tämän ymmärtäminen on saanut minut pysähtymään. Viimeksi koin näin voimakkaasti, kun sinusta tuli täysi-ikäinen, mutta että neljännesvuosisata. Olen kutsunut sinua ystäväksi ja sen on […]

Hei lapseni, sinä joka olet kuollut. Kirjoitan eläville veljillesi joku toinen kerta. Tiedät kyllä, miksi ajelehdin ajatuksissani lähellesi. Luulen, että tunnet minua sen verran, että tiedät kiinnittyväni ajan kulkuun ja kuluviin vuosiin. Lasken vuosia ilman sinua, vaikka muut vuosiluvut saatan kadottaa. Niin, kuolemastasi tulee 8.10. 25 vuotta. En mieti nyt missä olisit tai mitä tekisit. […]

Pidän yksin ajamisesta. Matkalla mammografiaan havaitsin värien vaihtuvan kesästä syksyyn. Pellot hehkuvat kullankeltaisia ja jokunen keltainen ja punasävyinen lehti on uskaltautunut vihreiden sekaan. Pihlajat kannattelevat raskaita marjaterttuja, osa oksista melkein hipoen maata. Pilviä, kyllä, mutta monen sävyisiä. Tuulta, joka huiski lehtiä, viiletti puitujen peltojen yllä uskaltamatta tavoittaa aurinkoa, joka kaiken keskeltä paljasti säteensä. Auringon säteet […]

En muista koska viimeksi kirjoitin sinulle. Sinulle, rakas kuollut lapseni. Sinulle, jonka silmät ja otsalle valuvan otsatukan tavoitin vastapäätä istuvan tytön kasvoilta. Tyttö söi suklaalla kuorrutettua croissantia.  Olimme molemmat hotellin aamiaisella Minun lautasellani ei ollut croissantia eikä suklaata. Minulla oli pikkunakkeja, koska ne kuuluvat hotellin aamiaiseen kuten myös karjalanpiirakat ja appelsiinituoremehu. Hörpin hajamielisenä kahviani, joka […]

Hei Pimpulainen! En ole pitkään aikaan kirjoittanut sinulle. Se ei tarkoita unohdusta, onneksi, ja unohduksen pelon olen selättänyt jo aikoja sitten. Muistat varmaan ajan, kun pidin muistostasi kiinni epätoivoisesti. Luulin, että jos unohdan sinut edes hetkeksi, katoat ja eletty elämäsi lakkaisi olemasta. Näin ei ole käynyt ja koen helpotusta, kun ei enää tarvitse muistaa aktiivisesti. […]

  Vielä ei ole sulanut. Ajoin aamulla haudallesi haaveena nähdä sinivuokot, jotka sitkeästi nousevat esiin varhain keväällä. Ei onnistanut, mutta raikas ilma oli hyvä hengittää ja sain lyhdyt otettua mukaani. Kanervat pitivät vielä juurensa jäätyneen maan syleilyssä, joten jätin ne vielä sijoilleen. Haudallasi käyminen on pääsääntöisesti lohdullista. On ihanan pysäyttävää hiljentyä hautasumaan rauhassa ja keskittyä […]

Ensin ajattelin, tämän joulun tullen, säästyväni surulta, säästyväni näkymättömän kätesi kosketukselta. Ajattelin, että et ehkä tulekaan, valmistauduin yksin sinua suremaan.   Vaan niin sinä saavuit, odotit aamuun, sen hiljaiseen hetkeen. Sinä saavuit, koskit poskeani, pyyhit kyyneleeni.   Saapuessasi tein tilaa viereeni, sängylleni petasin paikkaa pehmeää, sait laittaa päääi tyynylleni. Yhdessä me huoneen hämärässä olimme hiljaa, […]

Tänään on 21 vuotta Christinan kuolemasta. Melko pitkä aika sanoisin. Muistan sinut Lea, kun istuit 21 vuotta sitten viereeni puisten kuormalavojen päälle. Istuin siinä kännykkä kädessä ja tungin taskuuni turhaksi jäänyttä sideharsoa. Sinä istuit viereeni, kun minä rukoilin Jumalaa säästämään lapseni hengen. Sinä istuit siinä samalla, kun poliisi yritti saada tarvittavia tietoja tapaturmasta. Siinä sinä […]

Hei Christina <3 Muistan kuinka kuolemasi jälkeen en tohtinut kirjoittaa nimeäsi. En saattanut sanoa nimeäsi ääneen, sillä pelkäsin sinun karkavaan sen mukaan palaamatta koskaan. Melko hullua, sillä kuinka kuollut muutoinkaan palaisi.Rakastan nimeäsi, sen kirjoittamista ja ääneen sanomista. Christina, se on kaunis myös kuiskattuna ja ääneen sanomattomana. Tänään on kuolleiden lasten muistopäivä. Ajattelen, että muistopäivä on […]