Annan takaisin
Mitä tehdä, kun elämä mättää, kyykyttää, nyppii tai laittaa sinut polvillesi? Kuinka suhtautua mitätöintiin, ilkeyteen, vähättelyyn tai epäoikeudenmukaisuuteen? Miten reagoida syrjintään, lyöntiin tai iskuun vasten kasvoja? Annetaan takaisin.
Olen kokenut jokaista kirjaamaani kohtaa. Olen itkenyt, miettinyt pääni puhki missä vika ja kuinka ihmeessä näin pääsi käymään. Olen istunut illan, jos toisenkin seuranani ajatukseni, epäilykseni ja aavistukset asioiden oikeasta laidasta. Viiniä, kahvia ja terveysjuomia. Liikuntaa, meditaatiota ja vesijumppaa. Lihoin, jonka jälkeen laihduin. Leikkasin tukkani, jotta voisin kasvattaa sen takaisin. Valitin, jotta voisin vikistä ja surra. Uhosin, väittelin, mutta en hävitäkseni, vaan todistaakseni kurjuuteni. Kerjäsin sääliä, hyväksyntää ja todentamista, että kylläpä minulla onkin kurjaa. Sitten kyllästyin ja aloin toden teolla antamaan takaisin.
Viime viikonloppu kaikkine käänteineen oli muistutus entisestä. Pieni hävähdys vain, mutta riittävä, että alitajuntani kampesi muistista entistä katkeroittavaa pahaa. Kuinka pahaan vastataan? Hyvällä sanon minä, hyvällä. Omalla kohdalla hyvän on saanut esiin tunnustus. On tunnustettava itselleen, ettei mikään uhriasema vie eteenpäin. ei saattele onnen äärell, eikä takaa onnistumista elämässä. Uhriutuminen on välivaihe, jonka aikana on tehtävä päätös: hyvä vai paha? Kumman annat määrittää elämääsi ja sinua ihmisenä. Ei tarvita juomia, ei fyysisiä suoritteita vaan tarvitaan ajatuksen voimaa sekä sydämen viisautta ja kauneutta. Kun katsoo hyvän kautta, näkee paljon enemmän. Kun katso pahan kautta, kapenee näköala ja saastuu sydän.
Uhrin asemasta irtautumisen lisäksi tarvitaan päätöksiä. Päätöksiä, jotka pitävät, jotka ovat tarpeeksi harkittuja ja sinulle sopivia. Päätösten jälkeen tulevat teot ja maksettava hinta. Joskus jää saamapuolelle, mutta useimmiten sinut palkitaan ruhtinaallisesti. Seisoessasi omilla jaloilla, ominen päätösten ja omien ajatusten kanssa, voit kohdata kenet tahansa pystypäin, Jos teet päätöksesi ja tekosi hyvin aikomuksin, kiittää sinua sydämesi ja elämä palkitsee sinut jollain tavoin. Ei rikkauksin, mutta hymyin. ystävällisin sanoin ja teoin. Piittamatta ympärillä riehuvasta pahasta, saavutat jotain arvokasta, saavutat hyvän.
Hyvän kiertämään laitto on vaikeaa, aluksi. Ei tunnu miltään ja kyynisyys ottaa helposti vallan. Lisää itsetukiskelua, käynti katkeruuden ja pimeän puolella saavat asiat uudelleen oikeaan perspektiiviin. Helppoa. Olet siis ihminen, joka yrittää, onnistuu ja välillä epäonnistuu. Taas ollaan sen edessä, että on valittava hyvä tai paha. Lähtökohtaisesti ihminen valitsee hyvä, niin tahdon uskoa ja sen suuntaisia havaintoja olen tehnyt. Mitä enemmän teen tekoja hyvän kautta, sitä enemmän näen hyvää.
Hyvät ovat lällyjä, heikkoja ja aikaan saamattomia. Katin kontit sanon minä. Mahatma Gandhi. Nelson Mandela. Äiti Teresa jne jne. Kuka voisi väittää vastaan, etteikö hyvällä saa mahtavia asioita aikaan. Ja meillä kaikilla on mahdollisuus hyvään. Tekoihin ja ajatuksiin, joilla on valtava merkitys kohteella, johon sitä suuntaamme. Ensin se on suunnattava itseen. Ole siis hyväsi ensimmäinen kohde, harjoittele, syleile itseäsi ja kerro, että olet kaiken hyvän arvoinen. Sen opittuasi, laita oppimasi jakoon. Hymyile ja anna hyvän irtautua vapaaksi, sillä niin se tahtoo levitä, tulla mahdollisimman monen osaksi. Pahan keskellä hyvä on ainoa keino kohottaa ihmisarvoa ja elämän arvokkuutta.
Kun taas meinasin luhistua pahan vietäväksi, niin ihmettelin kapinaa ja kostonhenkeä, joka sisälläni nousi. Ymmärsin, että hyvä oli jäänyt jalkoihin. Pyysin siltä anteeksi ja ajoin pahan ulos. Anteeksi sainkin, koska hyvä ymmärtää ihmisyyteni ja heikkouteni. Kiitollinen se on siitä, että olen ottanut hyvän pääsuunnakseni. Hyvän myötä minulla on oikeus nauttia elämästäni, sulkea paha pois jatehdä itselleni edullisia päätöksiä. Kuitenkin niin, että huomioin lähellä olevat ja jaan hyvään heille. Ja kas kummaa. Minulla on hyvä olla ja se näkyy. Annan siis elämälle takaisin saamani hyvän ja laitan sen kiertämään.