Ärhäkkä ruusufinni
-Ärhäkkä ruusufinni. Odotettu diagnoosi digiklinikan lääkärin antamana.Näppärä asia tuo digiklinikka. Näppärä on myös Omaolo-palvelu. Olen näiden palvelujen kautta saanut hoidettua terveyttäni näkemättä lääkäriä. Olen tarvinnut internettiä, omaa päättelyä sekä sinnikkyyttä tutustua palveluihin. Ja kas, apua on tullut. Sähköiset reseptit ovat heti käytettävissä missä tahansa Suomen apteekissa.
Olen saanut parin viikon aikana useamman diagnoosin ja useamman kohtaamisen lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa. Olen joutunut kohtaamaan kehoni oman tahdon ja sen, kun keho menee sekaisin, niin tahdonvoima ei yksin riitä. On ihan turha yrittää nukkua, levätä, syödä terveellisesti sekä liikkua kohtuullisesti. Ei auta omena, eikä jooga. Ei auta anatomisesti oikein muotoiltu tyyny eikä lenkkipolku.
Koronakevät on koetellut. Kehon omat toiminnot ovat tuoneet lisähaasteet työelämän muuttumisesta johtuvaan stressitasojen nousuun. Vaihdevuodet, kohonneet verenpaineet, ärhäkkä ruusfinni sekä keskivaikealta tuntuva stressitaso yhdessä pistävät naisen polvilleen. Kaiken keskellä on onneksi ollut myös jo pidempään jatkunut psykoterapia, jota olen hyödyntänyt kevään ajan akuuttien asioiden hanskassa pysymiseen. Koronakevät jättää paljon mietittävää ja on anteliaasti tuottanut uusia kokemuksia ja oivalluksia.
Olen viime päivinä paljon ajatellut onnekkuuttani. Koen olevani onnekas siitä, että elän naisena tämän päivän Suomessa. Ajattelen, että kehoni haasteiden kanssa voin tukeutua lääkäreiden ammattitaitoon. Minun ei tarvitse tietää eikä minun tarvitse tätä asiaa ratkaista. Kerron kaiken ja joku muu kertoo minulle mitä minun tulee tehdä. Valtavan hieno asia. Palvelu on myös kohtuu hintaista ja saatavilla tarvittaessa ympäri vuorokauden.
Apteekki on eri hieno paikka. Siellä ammattilaiset lukevat lääkärin määräykset ja kertovat ohjeet asiakkaalle. Hyllyt notkuvat vaihtoehtoja ja Kela-kortilla saa osasta lääkkeistä myös korvausta. Taaskaan ei tarvitse itse tietää vaan kuuntelee ohjeet ja noudattaa niitä parhaan kykynsä mukaan. On onnekasta ettei tarvitse jäädä kärsimään eri vaivoista vaan apu löytyy apteekista. Luonnon oma apteekki varmasti tarjoaisi hyviä vaihtoehtoja, mutta kaupungissa asuva nykynainen on vieraantunut luonnon lääketieteestä kovin kauas. Lisäksi tuntuisi haastavalta työpäivän jälkeen miettiä mistä saisi rohtoa ärhkääseen ruusufinniin. Mielessä on ainoastaan sohva ja melko heti perään sänky, jotta saisi kerättyä voimia tulevaan työpäivään.
Olin myös joku aika sitten sairaslomalla. Sain palkkaa, vaikka makasin viikon omalla sohvalla mieheni hoivattavana. Melkoisen yleellistä sanoisin. Työnantajalle riittää puhelimessa annettu tilanneselvitys ja sen jälkeen voi kääntää kylkeä joko sohvalla tai sängyssä. Töihin palatessa työkaverit sekä esimies tiedustelevat vointia, hymyilevät ja sanovat että onpa mukava nähdä.
Internet on täynnä tietoa jokaisesta vaivastani. Minun ei siis tarvitse olla epätietoisuudessa eikä arvailujen varassa. Kun lääkäri on todennut vaivan, niin saan taatusti riittävästi lisätietoa netistä, kirjallisuudesta sekä kanssaihmisiltä. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta toisena puolena on helpotus.
Minulla on mahdollisuus myös Kelan maksamaan terapiaan. Asia, jonka en uskonut minulle kuuluvan. Onhan traumani sekä masennukseni jo kauan sitten tapahtuneita. Onhan elämäni ollut jo usean vuoden ajan kohden parempaa ja tasapainoisempaa. Vaan onkin niin, että olen ihanteellinen tapaus Kelan silmissä. Olen työelämässä, olen riittävän hyvässä jamassa sekä omaan riittävän kyvyn sitoutua pidempään terapiajaksoon. Olen ihanteellinen tapaus! No, tänä keväänä olen ollut ekstrakiitollinen terapian tuomasta mahdollisuudesta käsitellä yllättäen eteen tulleita asioita. Saan kerran viikossa puhua itsestäni tunnin verran. Sanoisin, että se on todella onnekasta ja koen olevani etuoikeutettu.
Onnekkaasti minulla on läheisiä. Minua on hoivattu ja voinnistani ollaan kiinnostuttu. En siis ole yksin ajatuksineni ja tuntemuksineni. On itsestäni kiinni jäänkö yksin selviytymään. Saan puhua, saan narista ja saan olla hiljaa. Saan olla reipas, mutta vain jos itse niin tahdon. Minua ei syyllistetä eikä minua todeta itsekkääksi ja laiskaksi. Minusta ollaan huolissaan ja minua halutaan hoivata. Jokainen tarvitsee hoivaa ja sen antaminen on merkki rakkaudesta.
Asiani olisi olleet kovin toisin entisinä aikoina. Joskus menneisyydessä kehoni ja mieleni tuottamat merkit olsivat mahdollisesti olleet merkki pahasta ja osoitus synneistäni. Olisinko ollut jaksava ja tärkeä osa yhteisöä? Olisiko minua ymmärretty ja olisinko saanut kärsivällisesti annettua hoivaa? Tuskin.
Asiani olisi kovin toisin jossain toisessa maassa. Olen onnekas, että asun Suomessa ja olen valkoinen nainen. Saan ilmaista itseäni ja minut otetaan vakavasti menen sitten lääkäriin tai työpaikalle. Minua ymmärretään ja minulle etsitään apua. Saan myös istua sängyllä ja kirjoittaa vapaasti ajatuksiani samaan aikaan kun mieheni pesee keittiön ikkunoita.
Hoivaan ärhkäää ruusufinniäni ja mietin kuinka hieno keksintö onkaan hormonikierukka. Hoivaan myöhemmin miestäni,sillä hän on minulle iso voimavara. Rakastan läheisiäni ja muistan kertoa sen heille aina välillä.
Juon toisen kupin kahvia, ja mietin viikon päästä alkavaa kesälomaa.