Ei niin vakavaa
Kuvissa oleva Mopsi-ilmapallo on viihdyttänyt meitä olemassa olollaan vapusta lähtien. Mieheni osti pallon itsensä iloksi ja talutti hiljaisen leijujan kotiin. Mopsi leijui ja kulki tilasta toisen ilmavirtojen mukana. En tiedä ajatteliko mitään, mutta me ajattelimme. Jokainen kuva on otettu eri aikana, ja eri mielentilassa. Kuvat on laitettu, niin kuin nykyään kuuluu, facebookiin ja saaneet liitteenä viisastelevan tekstin. Mopsi-ilmapallo on vain ilmapallo tai sitten se saa oman tarinansa ja oman luonteensa. Tämä Mopsi, ennen traagista kuolemaansa, ilahdutti minua ja miestäni. Tuntui kiinnostavan muutamaa muutakin ihmistä, että mikä on Mopsin kohtalo, koska välillä joku kysyi hänen kuulumisiaan.
Hän on Hupsu, kotilo, joka asuu olohuoneessamme omassa terraariossaan. Hupsu on kotiloinen päivineen isohko kaveri. Hän on päässyt muutamaan valokuvaamme. Pääsiäisenä laitoin hänen terraarionsa kasvamaan rairuohoa, tykkäsi, möyri ympäriinsä ja lienee söikin osan. Kuvan rekvisiittana oli tipuja ja pääsiäismunia. Vappuna hänet asetettiin lautaselle salaattipedille, simaa lasissa viereen ja pari puhallettua vesi-ilmapalloa. facebookin pääsi myös nämä kuvat.
Legoilla leikkiminen ei ole vain lasten puuhaa. Kuvan sain yllätykseksi naistenpäivänä. Mieheni oli käyttänyt eräänkin tunnin etsien meitä muistuttavia hahmoja. Liikutuin ja hymyilin. Tämä ei ole ainoa lego-kuva, joka meillä on otettu. Olen siis osallisena leikissä, jos en muuten niin kuvausassistenttina.
Muutama esimerkki siitä, miksi rakastan miestäni. Hän on aina valmis hassuttelemaan, ei häpeä olla lapsellinen ja innostuu höperöistäkin asioista. Minun ei tarvitse varoa ajatuksiani, ei olla liian aikuinen eikä missään tapauksessa tarvitse todistella olevani järkevä ja aikuinen. Hiiteen vakavuus ja jurottaminen. Jutut eivät aina päädy kuviksi ja jaettavaksi. Me vaivumme kahden ollessamme omaan kuplaamme ja pidämme siellä hauskaa. Mikään aihealue ei ole pyhää, joskus hihitämme kuin lapset ja huokaamme, että onneksi kukaan ei ole meitä kuulemassa.
Uskon, että yhteinen höperyys ja mielikuvitusmaailmassa matkaaminen vahvistavat suhdettamme. Mieheni on mun paras kaveri, jonka kanssa saan olla juuri tällainen. Vastapainona maailman murheille, elämän tosiasioille ja epäkohdille. Vastapainona huolehtimiselle, kierrättämiselle, kantaaottavuudelle ja asiallisesti yhteiskunnan jäsenenä vaikuttamiselle. On aika älyllisille keskusteluille. On aika työnteolle ja kasvattamiselle. Mutta sitten on aika Ihmemaan ja Mikä Mikä- maan. On aika astua pilvien päälle ja sukeltaa pinnan alle. On pidätettävä hengitystä tai puhkuttava ja puhallettava.
Olen kuullut, että on myös muita, jotka hulluttelevat. Eikö vain olekin hienoa laittaa järki narikkaan ja antaa mennä!