Ei oma tarinani, mutta liian montaa kohdannut…

Sinä sanoit, että lähdet. Sanoit, että tämä on tässä. Ikuisesti kestäväksi luvattu, kuolemaan asti tarkoitettu.
Sinun piti olla minun, lupasit sen alttarilla, käsi minun kädessäni. Pidit käteni lisäksi sydäntäni, rakkautta täynnä olevaa. Se melkein pursusi ylitse, peittäen kaiken arjen ja vastoinkäymiset alleen.
Minä lupasin tehdä parhaani.
En aina jaksanut tehdä kaikkeani. Pyydän sitä anteeksi, mutta rakkauteni ei koskaan loppunut. Rakkauteni hiipuu varmasti ajan kuluessa, mutta nyt se itkee ja katsoo tyhjyyteen vailla kättä, jolla levätä.
Tiedän, että välillä on ollut vaikeaa. Olen jopa vihannut sinua, ollut lapsellinen, väsynyt, mutta en tehnyt sitä tarkoituksella. Luulin. että se oli osa sopimusta. Olla yhdessä, vaikka ei kestäisi juuri sillä hetkellä nähdä toista. 
En koskaan ole kääntänyt sinulle selkääni. En silloinkaan, kun olit pois kotoa ja minä hoidin lapsia. 
Pidin sinua sylissäni, kun surit, olit sairas tai lohdutuksen tarpeessa. En piitannut yöunistani. jos sinä halusit puhua aamun asti. Humalluin, hullaannuin ja antauduin. 
Avasin kaiken. Heikkouteni ja kohtelit sitä kauniisti. Rakastin sitä, että tiesin sinun olevan minun, vaikken ehkä päiviin nähnyt sinua. 
Meillä siis kaikki hyvin. Oma koti, lapset, elämä. Moni kadehti meitä. Ihana perhe, ihana aviopari. Silmissä vanhuus, keinutuoli ja kaksi rakastavaista käsi kädessä, sydämet niillä lepäviinä. Rakkaus ei olisi kulunut vaan se olisi kasvanut. Kypsynyt kauniisti, viisastunut ja lempeä. 
Mutta sinä käännyit pois, kun olisi pitänyt kääntyä sisään. Menit ulos, kun olisi pitänyt pysyä sisällä. Olen pahoillani, etten huomanut hetkeä, jolloin et enää halunnut olla minun. Olen vihainen, ettet kertonut, koska veit minulta mahdolisuuden.
Veit mahdollisuuden meiltä, joilla kaikki oli hyvin.
Minä en nähnyt, koska et antanut, et kertonut.
Tunnen itseni tyhmäksi, ymmärtämättömäksi, loppuun kulutetuksi.
Nyt se on rikki, korjaamaton.
Kaksi erillistä kättä ja sydäntä. 
Rakkaus vajosi, valui ja lopulta katosi, käyttämättömänä.
Meillä piti kaikki olla hyvin. 
Se ei riittänyt.
Miksi?