Hääkutsu
Millainen on hyvä hääkutsu?
Sellainen, joka on kahden toisilleen lupautuneen yhteinen näkemys. Yhdessä me mietimme. Me ilmoitimme ajatuksemme toisen kuultavaksi. Ja toinen kuunteli, työsti ajatusta ja ehdotti omaa näkemystään. Sitten me taas mietimme. Annoimme lopulta asian olla ikään kuin olla, unohdimme, mutta kuitekin asia oli ihan pinnan alla. Pinnan alla ajtukset muhivat, saivat muotoja, joista osa päätyi unholaan ja osa jatkotyöstön alle. Ajatusten hautomossa kutsu sai muotoaan ja se kasvoi ja kasvoi, melkein karkasi käsistä.
Suunnitteluun kuului hihitystä, naurua ja surrealistisia ajatuksia. Osaa ei kehtaa punastumatta kertoa, ei päästää kaikkien silmille eikä korville. Askeettinen vaihtoehto oli pöydällä molempien väsähdettyä. Ihan sama- ehdotus ei saanut juurikaan kannatusta ja se ymmärsikin poistua pöydältä, ulos ovesta ja jatkaa matkaansa muualle.
Vähän viiniä ja vähän rakkautta väliin. Arkea, uurastusta ja useita katsottuja hääohjelmia. Makkarasoppaa, pinattilettuja ja jäätelöä. Työmatkoja, laiskoja aamuja ja sovittuja juhlia. Huonosti nukuttuja öitä ja niiden perään korjaavia yöunia. Aika kului ja kyselyt lisääntyivät. Enkö olekaan kutsuttujen listalla? Olenko unohdettu? Ei et ole, etkä sinäkään.
Alkoi piirtäminen. Mieheni ikuisti meitä maisemaan, joka kuvastaa meitä. Hänen olkansa ylitse katselin meitä. Kummastelin piirrettyä minua, tunnistin ja hätkähdin todellisuutta. Mieheni kynästä, mielestä ja ajatuksista syntyi kuva. Kuva meistä.
Tapamme mukaan ajatus karkasi taas. Kuva ei riitä. Mitä me olemme ja mitä haaveilemme ja kuinka välitämme sen kutsutuille? Kuva oli valmis, mutta ajatus vieläkin kesken. Hetkellisesti turhatuminen kävi kylässä ja ihan sama melkein palasi. Onneksi mieheni on sellainen kuin on.
Varovainen ehdotus kirjasta, jota ei ole kirjoitettu. Kutsu, joka taitettuna olisi kuin kannet. Kannet, jotka ympäröivät tyhjiä, vielä kirjoittamattomia sivuja. Kutsutut saavat oman muistikirjansa, oman elämänsä mukaan täytettäväksi. Voi kuinka ihastuin ajatukseen. Odotin kärsimättömästi ja seurasin taas olan takaa, kun mieheni muotoili, suunnitteli ja piirsi. Hän muotoili oman kustannusyhtiön, kirjailija- ja kuvittajaesittelyt. Minä ja hän. Meidän tarina.
Saatoin kyselijöille kertoa, että ihan kohta. Ihan kohta on valmis kutsu juhliin, joka on meille tärkeä, Meidän yhteisen tarinan yksi luku, joka on vielä kirjoittamatta.
Istuin sohvalle ja katselin kuvaa. Katselin miestäni, joka istui pöydän ääressä keskittyen viimeistelyyn. Katselin häntä ja mietin meitä. Mitä kirjoittaa kirjan takakanteen? Sanat ilmaantuivat ruudulle ja pyyhin ne pois. Pyyhin ne pois monta kertaa, kunnes alitajuntani tuotti sen, mikä kuului esiin tulevan. Esiin ilmaantui kuva ensitapaamisestamme. Lähes tunsin tuoksut, kuulin äänet ja sama jännitys valtasi kehoni. Tämän kuului tulla näkyväksi. Mieheni muokkasi, liitti tekstin ja kuvan.
Valmis. Muistikirja, jonka ympärille oli taiteltu meidän haaveemme. Pakahduin ja liikutuin. Sivelin kansia ja kääntelin kirjaa kädessäni. Jokaisesta kohdasta hehkui valo ja ajatus meistä. Rakastin lopputulosta. Pidin miestäni kädestä kiinni, olimme hiljaa ja molemmat tiesivät tämän olevan juuri oikeanlainen.
Minä, joka olen huono romantiikassa, lässytin ja lepertelin.
Maanantaina. aamukahvin jälkeen istuimme kahta puolta keittiön pöytää. Kynät, osoitteet ja kuoret olivat valmiina. Saumaton yhteistyö. Mies kirjoitti ja minä liimasin kuoria. Kuorten pino kasvoi ja hetken kuluttua pinon päällimäiseksi listättiin viimeinen kutsu.
Mielen täytti rauha. Hellästi kosketin kuoria ja kuvittelin niiden matkaa postinkantajan käsissä. Hän ei tietäisi kantavansa käsissään rakkautta, yheistä elämää ja yhdessä tehtyä tuotosta. Hän tiputtaisi sen postilaatikkoon, kenties väsyneenä ja kyllästyneenä, mutta minä olen hänelle kiitollinen.
Olen kiitollinen miehestä, joka antautuu häitä ennakoivaan toimintaan näin täysillä. Liikutun aika ajoin ja mietin onneni määrää. Tämän kaiken keskellä olen itse hieman väsynyt, hieman stressin keskellä, mutta ne eivät johdu häistä eivätkä parisuhteesta. Olen onnellinen ja kiitollinen miehestä, joka kantaa tarinaamme eteenpäin, minun ollessa vähän ajatuksissani arjessa kiinni. Mieheni palauttaa minut oikeaan paikaan ja tilaan. Tajuan olevani oikeassa paikassa ja oikean ihmisen kanssa. Muu maailma kulkekoon kulkuaan, me olemme matkalla…..