Häpeämättömästi rakastunut
Lupaan olla häpeämättömän rakastunut. Lupaan tämä enemmän itselleni, kuin muille. Söpöstelen siirappisesti ja huokailen katsellen samaan aikaan taivaalle vannoen, että näin tähdenlennon. Lähetän tähdenlennolle toiveen ikuisesta lemmestä, joka riehuu rinnassa ja pakahduttaa.
Täysin vaivatta en siirry lemmentilaan. Olen ollut aiemmnkin rakastunut ja lausunut nuo sanat pohtimatta suuremmin olenko vai en. Olen kuiskannut nuo sanat tahtoen tulla rakastetuksi. Joskus toivoin olevani rakastunut ja pyysin sanoilta, jotta ne ääneen sanottuina tulisivat todeksi. Eivätpä tulleet. Kumpi lienee siinä tilanteessa huijatumpi minä vai sanojen vastaanottaja. Nöyrä anteeksipyyntö hänelle ja rakkaudelle. En tahallani ollut rakastavainani, oikeasti niin luulin tai ainakin tahdoin. Lempeä siis koettu, tuhlattu, vastaanotettu ja luultu.
Rakastan sinua. Sanat, jotka useampi meistä toivoo kuulevansa. Mielummin ensin toisen sanomana, jottei tuntisi itseään tyhmäksi. Jos ei saakaan vastausta vaan kiusallisen hiljaisuuden ja loittonevan selän. Sanoja, joiden avulla lemmenhetki on muuntunut kiihkeämmäksi, mutta vain hetkeksi. Kiihkon kadottua viilenevään yöhön on jäljellä tyydytetty keho vailla rakkautta. Kiihkoa vain ja valheellisia sanoja.
Rakastan sinua saattaa olla myös helppo vastaus toisen sanoihin. Turhaan sanottujen sanojen jälkeen ei kehtaa katsoa peiliin ja nolottaa. Toisaalta sanojen taakse saattaa jäädä piiloon ja olettaa, että näin olisi helpompaa. Jollekin nämä ovat vain sanoja ja on joitakin, jotka eivät niitä koskaan kuule.
Mieheni sanoi minulle – Rakastan sinua. Olin hiljaa ja hengitys lähes pysähtyi. Onneksi oli pimeää. Tiesin, että niin minäkin, mutta en ollut valmis sitä sanomaan. -Ei tarvitse sanoa, ellet ole valmis, jatkoi mieheni. Hengitys vapautui, kulki vapaasti ja olo oli raukea. Sitten tuli itku. Mieheni paijasi päätäni pimeyden ympäröidessä meidät. Välillämme oli rakkaus, vaikka en sanoja ulos saanutkaan.
Voi kuinka rakastankaan. Sanon sanatkin jo ääneen, mutta hieman ne ujostelevat ulos tullessaan. On helpompi kirjoittaa. Sanat ovat yhtä voimakkaita sanottuna tai kirjallisessa muodossa, koska niiden takana on tarkoitus ja aito tunne. Oi kuinka tunnenkaan. Miksi nyt näin? Siksi, luulen, että olen löytänyt ensin itseni ja sitten mieheni löysi minut. Annoin hänen löytää. Katsoin itseni sen arvoiseksi ja uskoin häneen. Sisäinen rauha oli löytänyt kotinsa minusta ennen häntä ja se odotti. Odotus ei ollut turhaa. Nyt uskallan rakastaa ja olla rakastettu. Lässytän, hihitän ja olen avuton lemmen edessä. Rakastan, tunnen ja antaudun halujen valtaan yhtään epäröimättä.
Ja kun en ihan jaksa täysillä rakastaa, niin mieheni rakastaa meidän kahden edestä. Myös minä osaan tuonkin jo. Siksi ei tarvitse murehtia, että jospa rakkaus loppuu tai väsyy. Luulen, että yhtäaikaa me emme väsy. Onhan rakkaus löytänyt meidät monen mutkan kautta. Se on nyt kotona ja aion siis rakastaa häpeämättömästi ja nunnutella onnen keskellä.
Uskallatko sinä rakastaa tai tulla rakastetuksi?