Hei lapseni

Hei Christina <3

Muistan kuinka kuolemasi jälkeen en tohtinut kirjoittaa nimeäsi. En saattanut sanoa nimeäsi ääneen, sillä pelkäsin sinun karkavaan sen mukaan palaamatta koskaan. Melko hullua, sillä kuinka kuollut muutoinkaan palaisi.Rakastan nimeäsi, sen kirjoittamista ja ääneen sanomista. Christina, se on kaunis myös kuiskattuna ja ääneen sanomattomana.

Tänään on kuolleiden lasten muistopäivä. Ajattelen, että muistopäivä on todellisuudessa ihan jokainen päivä, mutta kalenteriin ja tahdottu laittaa erillinen päivä ja se on tärkeää.

Kuolemastasi tulee 21 vuotta 15 päivän päästä. Uskomatonta miettiä ajan kulkua kuolemasi kautta. Pieni tyttö kuollessaan ja aikuinen nainen ajatuksissani. Kuvittelen oikein kovasti ja piirrän kasvojesi piirteitä suljettujen silmieni taakse. Saan kuviteltua itseäni hieman pidemmän naisen, joka hymyilisi kauniisti. Ehkä huokailisit hieman ajatuksilleni, mutta suhtautuisit niihin yhtä kauniisti ja hyväksyvästi kuin veljesi. Kuvittelen, että veljiesi kanssa voisitte jutella selkäni takana, lempeästi, ja naurahtaa todeten, että äiti on vähän hassu. Olisin teidän puheissa vähän hassu huolehtiessani ja puhuessani jo vähän vanhanaikaisia juttuja teidän näkökulmasta.

Ääntäsi en pysty kuvittelemaan. En ammattiasi enkä sitä olisitko ehkä jo itse vanhempi. Toisaalta nuo kuvitelmat ja ajatukset ovat turhia ja mahdottomia. Tarve kuvitella ja jossitella on kuitenkin syvällä ihmisessä, joten siksi minäkin sitä joskus teen.

Tiedätkö mitä? Minun ei tarvitse kuvitella millainen olit. Sinä olit aurinkoinen oman tien kulkija. Rakastit koiria, luontoa ja kaikkea elävää. Sinun rikas mielikuvituksesi riemastutti monia. Olit hyvä ystävä ja olit sitä oikeudenmukaisesti ja kaikille. Pukeuduit tahtosi mukaan ja rakastit värejä. Hiuksesi olivat välillä kurittomasti pörrössä ja välillä sileät ja juuri leikatut, kuten oli muutama viikko ennen kuolemaasi. Muistan polkka- ja otsatukan, jotka kehystivät sinisiä silmiäsi.

Sinä pieni jääräpää, vaikkakin persoonasi oli rauhallinen ja muita huomioiva. Rakastin tapaasi olla sisko veljiesi keskellä. Rakastin tapaasi ottaa vastaan iltaisin useita suukkoja varastoon. Mietimme yhdessä, että niitä on hyvä varastoida pahanpäivän varalle. Voin sanoa, että varastot ovat ehtineet tyhjentyä ja kaipaisin kovasti täydennystä. Muistan kuinka sanoimme joka ilta; Hyvää yötä, kauniita unia ja aamulla nähdään.

Näemme varmasti joku aamu. Toivon kaikesta huolimatta, että tuo aamu on vielä kaukana. Tiedän, että tiedät minulla olevan elämäni vielä elettävänä. Elän täysillä ja voimme kuolemani jälkeen yhdessä pohdiskella ja jutella kaikesta, jotka nyt jäävät puhumatta. On kipeää kaivata luoksesi ja samalla toivoa, että saan elää vielä pitkään. Elän itseäni varten ja sisaruksiasi varten. On myös muita eläviä, joita rakastan ja joiden kanssa haluan kokea vielä paljon. Tiedän sinun ymmärtävän tämän ja yritän elää mahdollisimman rikkaasti.

Ikävä on välillä niin suuri, että siihen voisi hukkua. Irrotan ikävän kahleita, jotta kykenen jatkamaan ilman jatkuvaa surua ja kaipausta. On tämä melkoista hommaa, voin sanoa. Kaksijakoinen maailmani, aika ennen kuolemaasi ja aika sen jälkeen.

Kiitos, että kuuntelit ja olit taas läsnä. Pelko, että unohtaisin sinut ja nimesi, oli aivan turha. Onneksi muistan sinut ja onneksi olet lapseni, sinä rakas tyttäreni.

Rakkaudella äiti <3