Hei vaan vuosi 2018

Opin vuonna 2018, että elämä kulkee väistämättä eteenpäin tahdon tai en, olen aktiivisesti mukana tai en. Sain muistutuksen, että tyytyväisen elämän eteen on tehtävä töitä, on uskallettava tehdä muutoksia, eikä kukaan meistä voi tuudittautua pysyvään tilaan.

Maailma myllertää ympärillä ja on osin itsestä kiinni kuinka siihen suhtautuu. Kuinka lukea uutisia ja kuinka tulkita toisten kertomaa. Käyttääkö harkintaansa ja pyrkiikö kohtaamaan asiat positivisen kautta, vai vellooko niiden mukana, jotka pelkäävät kaikkea ja vastustavat kaikkea, ihan vain siksi, koska voi. Liittyykö siihen massaan, jotka ajattelevat olevansa aina oikeassa ja voivat sen vuoksi sulkea mielensä laajemmalta ajattelulta. 

Mietin, että ensi vuonna jatkan kierrättämistä, vältän turhia ostoksia, syön ehkä enemmän kasvisruokia, liikun, teen töitä, olen osallisena ihmissuhteita ja opin taas jotain uutta. Lisäksi toivon osallistuvani joihinkin kulttuuritapahtumiin, toivon näkeväni hyviä elokuvia ja tahdon hullaantua kirjoista. Yritän kirjoittaa muutakin kuin blogia ja somepostauksia. 

En lupaa mitään muuta kuin yrittää ja jos en pysty tai jaksa, niin siirrän yrittämistä tuonnemmaksi. En lupaa mitään tarkkaa ykisttäistä asiaa, sillä lupaukset tulee pitää ja mitä jos en pystykään. Mitä jos en laihdukaan, entä jos en kirjoitakaan tai en näe läheisiäni yhtään sen enempää kuin tänä vuonnakaan? Entä jos käsipainoni muuttukin vuoden aikan oivaksi ovistoppariksi ja uusi keittokirja kerää pölyä hyllyssä. Tuottaisin pettymyksen itselleni ja muille, ja kokisin itseni kenties epäonnistujaksi ja lannistuisin. Siksi mietin, että lupaus olla ihminen kaikkine puolineen on riittävä. 

Tahdon kiinnittää huomiota siihen, että en kiroilisi niin paljon. Ja jos kiroilen, niin teen sen yksin tai jonkun sellaisen seurassa, joka ei ymmärrä minua väärin. Kiroilu on oikeastaan aikaa tyhmää, vaikka yksi tutkimus kertoo sen olevan merkki älykkyydestä. En kuitenkaan kehtaa nojata tuohon tutkimukseen tietässäni, että kuulostan yksinkertaisesti tyhmältä suoltaessani suustani vittua ja perkelettä. Rehevä lantionseutu on kuulemma myös merkki älykkydestä ja sen aionkin säilyttää samoin kuin silmälasit. 

Pyrin vähempään itsekeskeisyyteen, paitsi silloin kuin se hyödyttää minua. Olisi hienoa olla läsnä ja avoinna muiden ihmisten tarpeille siten, että pyytettömästi antaisin kaiken mitä minulla on annettavana. On ehkä kuitenkin niin, että varastoni eivät riitä kaikille ja osaan en pysty vastaamaan, sillä taitoni ja aikani eivät riitä. Pitäiskö siis vain jaksaa enemmän ja odottaa kiitosta kaikesta uhrautumisesta? Pyrin siihen, että en uhriutuisi ja nostaisi marttyyrinviittaa aika ajoin naulakkooni roikkumaan, vain pukeutukaseni siihen, kun se minulle sopii. 

Haluaisin olla pehmeämpi ja nähdä kaiken kauniin ympärilläni. Silti näen välillä mustaa, en pidä kaikista ihmisistä enkä aina jaksa uskoa kaiken järjestyvän. Maailma tuhoutuu kuitenkin ja ihminen on lopulta ihan paska ja itsekeskeinen. Huoh…ja tässä kohdassa hörppään kahvia ja mietin ankarasti kaikkea ihanaa ja kaunista. Kun kyynisyys yrittää ottaa vallan, on hyvä katsoa söpöjä eläinvideioita, katsoa elokuva joka taatusti itkettää, tai ajatella kovasti tunnetta, jonka rakkaasi kosketus saa aikaan. Helpottaa ja onnistun taas näkemään elämän pääsääntöisesti kauniina. Onkin siis paljolti itsestä kiinni mihin kiinnittä huomiota ja kuinka suhtautuu asioihin. Ja kun ei jaksa olla positiivinen, on hyvä mörköillä yksin, sillä ei ole naapurin tai työkaverin vika, että sinua patittaa. 

Jos tarkkaan tarkastelen pohdintojani, niin yritän, vähän lupaan, pyrin ja tahdon. Ilmaistessani nuo mainitsemani asiat, kumoan ne seuraavassa lauseessa ja käytän veto-oikeuttani. Mitä se siis kertoo? Ehkä sen, että olen vain ihminen eikä vuoden vaihtuminen sitä asiaa miksikään muuta. Vuoden vaihtuminen on hyvä hetki pysähtyä miettimään elämäänsä ja mitä siltä tahtoo. Vuodenvaihde on kuitenkin keinotekoisesti määritelty ja osa maailman ihmisitä elää edelleenkin ihan hyvin tietämättä, että jotain ajankohtaa täytyy juhlistaa ja vieläpä luvata jotakin. 

Vuoden vaihtuessa olen mieheni lähellä. Olen tavannut aattona useita ihmisiä ja nauttinut heidän vieraanvaraisuudestaan. Tulen toivottamaan hyvää uutta vuotta moneen kertaan ja aidosti tarkoitan sitä, Toivoisin, että jokaisen ihmisen tuleva vuosi olisi parempi kuin edellinen, mutta niinkään se aina mene. 

Parasta tulevassa vuodessa olisi se, että ihmiset olisivat mahdollisimman hyviä toisiaan kohtaan. Sitten voisi käyttää aikaa itsensä sivistämiseen ja hyvinvointiin. Voisi hieman ajatella koko maailmaakin ja tehdä tekoja, jotka eivät tuhoa luontoa eikä vahingoita yhtään elävää olentoa. Olisi hyvä muistaa, että yksin emme pärjää, joten siksi kannattaa auttaa kaveria, kun hän apua tarvitsee. Käytöstavat kunniaan ja kohtelias kielenkäyttö. Parasta on kuitenkin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Parasta on myös se, että joku hyväksyy sinut itsenäsi ja sinä itse hyväksyt itsesi, niin ainakin melkein aina. Vastuu on kuitenkin sinulla itsellä. Ihmisuhteet ja elämä yleensä on kaksisuuntainen tie. 

Hyvää uutta vuotta Sinulle!