Hyvää isäinpäivää!

Olipa kerran isi, joka oli sankariainesta. Hän korjasi, liimasi, laittoi laastarin ja puhalsi. Isi kävi töissä ja iltaisin vei tytön jalkapalloharjoituksiin ja pojan tanssitunnille. Paijasi, mutta nuhtelipa myös aika ajoin. Oli sellainen sankari-isi, ilman viittaa ja trikoita, mutta sankariksi silti tunnistettava.

Sitten oli sellainen isi, joka kovin tahtoi olla isi. Sitä ei isille kuitenkaan sallittu, ei suotu, vaikka tahto oli kova. Kova oli yrityskin, mutta aina sekään ei riitä. Isiä suretti, koska kukaan ei häntä isiksi kutsunut, vaikka sydämessä hän sitä kaikkein eniten olisi halunnut. Oli siis mies, vailla isyyttä. Häntä suretti mennä maanantaina töihin ja kuunnella mitä kukakin isi oli saanut. Itsekseen tuo isiksi haluava mies näitä ajatteli.

Vaihtoehto-isi on sellainen, joka adoptoi, niin jos vain pystyy. Tarjoaisi isyyttään pyytettömästi lapselle, joka on alunperin ollut toisen oma. Entäpä homo-isi? Isä kaikilla tavoin, vaikka osa ei sitä vielä oikeaksi isyydeksi tunnustakaan. Isi, joka on sijais-isi. Isi, joka saattaa koska vain joutua luopumaan lapsesta tämän palatessa biologiseen kotiinsa. Isi hänkin on kaikilla mittareilla. Vara-isi, on melkein kuin isi, tarjoten tukea ja seuraa ihan muuten vaan.

On isejä, monia isejä, jotka eivät enää ole seurassamme. Monenlaisia isejä, joita muistellaan monin tavoin.

Ai niin, onhan vielä myös isoisejä ja ehkäpä vielä isoisoisejä.

Olkoon isä millainen vain, niin tänään on isäinpäivä. Juhlan arvoista tai ainakin muistamisen. Hyvää isäinpäivää oikein lämpimästi kaikille Hymiö heart