Hyvää syntymäpäivää lapseni
Sytytin kolme kynttilää, en 25:tä, kuten syntymäpäiväsi vaatisi. En ole leiponut kakkua enkä ostanut lahjaa. Kuuntelin hetken itseäni, avasin koneen ja ajattelin kirjoittaa sinulle. Radio on tuttuun tapaan taustalla. Tears In Heaven. Luulen sinun tulleen vierailulle. Olet tehnyt tämän ennenkin ja taas minä itkin.
En voi toivottaa sinulle hyvää syntymäpäivää ja toivoa pitkää ikää, niin kuin elävän lapsen kanssa tehdään. Paikassa jossa sinä olet, on iättömyys varmasti aikakäsite, jota me vielä elävät emme kykene käsittämään. Ehkä sinä elät siellä jossain iäti, odotat minua. Minun pitäisi ennen sitä kuolla ja en ikävästäni huolimatta tahdo sitä vielä. En pelkää kuolemaa, en omaani. Pelkään läheisteni kuolemaa, sillä tiedän sen aiheuttaman tuskan. Tuska on iäinen ihmisen elinajan verran, sen tiedän. Muuttaa toki muotoaan, hellittää, näinhän me olmme jo useita kertoja todenneet, mutten elämää olisi mahdotonta jatkaa. Silti saan kiinni hetkittäin siitä kivusta, joka saavuttaa tietoisuuden, sen tahtomatta, vaatien ymmärtämään kuoleman. Onhan kuolema väistämätön, mutta sen ei kuuluisi olla osana lapsen taipaleella.
Sanon, että rakastan sinua. Rakkaus on yhtä todellinen kuin eläessäsi eikä sen määrä tai tunnelataus ole muuttunut. En sure sanomattomia sanoja tai mieti, että osoitinko rakkauttani varmasti tarpeellisen määrän. En mieti tekemiäni virheitä ja jos saisin uuden mahdollisuuden, niin tekisin uudet tai kenties samat virheet uudelleen. Sanat, rakastan sinua, sanon nykyään äänettä. Kuiskaan ne mielessäni ajan aalloille kulkemaan. Sanat tavoittavat sinut varmasti ja olen varma, että muukin sanaton keskustelu kulkee meidän kahden välillä. Sanattomuudesta huolimatta kaipaan ääntäsi, olen sen jo unohtanut ja sen tiedostaminen saa putoamaan tyhjyyteen. Tunnen sinut, aina välillä, muta halaaminen on mahdotonta. Se saa minut surulliseksi, sillä poskesi pinta ja kätesi tahtoisin tavoittaa ja tuntea. Käteni harovat tyhjää ja äänen sanotut sanat kaikuvat onttoina seinistä. Siksi minä elän kanssasi pääni sisällä, sydämeni laitamilla. Olet minulle olemassa, totta tosiaan, voimallisesti ja ehkä enemmän kuin, jos eläisit.
Joskus sanon ääneen nimesi. Se tuntuu oudolta. Kirjoitan sen myös puhtaalle paperille ja kuinka kauniisti kirjaimet nimesi kohdalla seuraavatkaan toisiaan. Sulavasti, toisiinsa liittyen ja muodostaen maailman kauneimman tytön nimen. Christina……
Tänä syntymäpäivänäsi olen pitkästä aikaa melko surullinen. Usein kykenen olemaan keveämmällä tunteella lastattu, mutta en tänään. Kaipaan, ikävöin ja itku tekee tuloaan. Tiedät kuitenkin, että tämä menee ohitse. Tiedät, että minulla on kaikki hyvin ja ympärilläni on ihmisiä. Elämässäni on läsnäolevaa rakkautta, toivoa, naurua ja elämää, joten minulla ei ole hätää. Minusta olisi vain ollut mukavaa viettää 25- vuotis syntymäpäivääsi ja nähdä millainen sinusta olisi tullut. Kaunis, luulen ja kujeileva. Päättäväinen ja tietoinen maailmasta. Naurusi olisi varmasti helisevä ja hymyilisit herkästi. Väittäisit tiukasti vastaan ja pitäisi mielipiteistäsi kiinni, lujasti. Olisit tehnyt virheitä, joita kaikkia et olisi kertonut minulle, eikä ne kaikki minulle kuuluisikaan.
Tänä syntymäpäivänäsi on sää harmaa ja tuntuu kolealta. Istun siis filtin alla, katson kynttilöitä ja vietän hetken kanssasi. Jonkin ajan päästä irtaudun horteesta ja äänettömästä maailmastamme ja siirryn elävään. Kosketan ohimennessä miestäni ja hymyilen. Ajattelen veljiäsi, laitan viestiä heille ja muistutan rakkaudestani. Minä jatkan elämää.
Rakastan sinua ja hyvää syntymäpäivää lapseni.
– Äiti