Ihminen

Joskus harvoin, katson elokuvan, joka vaikuttaa vielä katsomisen jälkeen. Eilen tein niin. Näin unia ja vapputorilla juodun kahvin jälkeenkin, elokuva puskee mieleeni. Sen sisältämä sanoma vaikuttaa ja jyllää mielessäni. Miksi ihminen tahtoo tuhota tuntemattoman, vaikkei tuntematon osoita millään tavoin vihaa, ei aietta tuhota ihmistä? Yhteinen kieli on puuttuva, samoin tuttu ulkomuoto. Mikäli tuntematon ilmaantuu ilmentämättä tahtoaan tai sanomaansa, niin ihminen on valmis tuhoamaan. Ampumaan tuusaksi, hävittämään olemattomaksi ja olemaan voittaja. Voittaja mistä tai kenestä?

Ihminen tahtoo uhan kohdatessa katkaista yhteydet myös toiseen ihmiseen, samankaltaiseen kuin itse. Luulisi, että mahdollinen yhteinen uhka saisi toimimaan yhdessä, mutta tuntuu olevan päin vastoin ja halu katkaista tutummatkin siteet voittavat ja ihmiskunta jakautuu. Mikäli ulkopuolisella olisi tarkoituksenaan tuhota, niin käytettävissä olisi ihmisen itsensä luoma tuhokoneisto, joka tuhoaa ihmisen pelon voittaessa järjen. Ylivertainen ihminen, jonka mieleen vilahtaa mahdollisuus vastapuolen paremmuudesta, kehittyneemmästä mielestä tai avarammasta älyllisyydestä. Mitä, jos olenkin heikompi, ja mitä jos se todentuu ja tulee alleviivatuksi isomassa kuvassa? Ihminen joutuisi myöntämään olemaan heikompi kuin tuo toinen, tyhmempi, mahdollisesti ja sitä ei mielellään sallita. Onhan ihminen ylivertainen, kaiken muun yläpuolella, jopa omaan lajinsa edustajiin verrattuna. 

Elokuvissa on onneksi aina se hyvä tyyppi, joka ajattelee toisin, niin tässäkin. Onneksi myös oikeassa elämässä on niitä, jotka kokevat tuntemattoman myös mahdollisuutena. Osa meistä tahtoo oppia uuden kielen oppiakseen kenties jotain uutta. Saattaa olla niinkin, että tuntematon ilmaantuu tuho mielessään ja tuhoaa meidät, mutta entä jos näin ei olekaan? Entä jos olemme avun tarpeessa tajuamatta sitä itse? 

Arrival- elokuva sai minut miettimään, pysähtymään. Mietin sitäkin, että jos minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa tulevaan, muuttaa sitä, niin tekisinkö sen? Tekisin, sillä olenhan ihminen. Tekisin sen kykenemättä ajattelemaan mahdollisia seurauksia, joita minun itsekkäät tekoni ja päätökseni saisivat aikaan. Perustelisin päätöksiäni hyvällä tarkoituksella, mutta lopulta ne perustuisivat pelkoon ja oman edun tavoitteluun, hyvillä ajatuksilla ja kauniilla sanoilla ympäröityinä. 

Uuden ja tuntemattoman edessä huomaamme oman pienuutemme ja sen, että olemme vain pieni osa suurta kokonaisuutta. Pelon saadessa vallan hyökkäämme puolustamaan itselle tärkeitä asioita. Olemme valmiit nostamaan nyrkit pystyyn ja periksiantamattomasti taistelemme, emmekä aina edes tiedä mitä vastaan. Varmuuden vuoksi, sillä eihän koskaan tiedä ja kukaan ei ainakaan pääse sanomaan, että emme edes yrittäneet. 

Tiedän, että toivon kauniita ja vaaleanpunaisia asioita. Mietinpä vain sitä mahdollisuutta, että jos voisimme kohdata tuntemattoman uteliaisuudella, ajattelemalla toisin kuin koskaan aiemmin? Voisiko lähestymistapa olla keskusteleva ja mahdollisuuksia antava, niin itselle kuin vastapuolellekin. En väitä etteikö tuntematon joskus voisi olla myös aito uhka, mutta ihminen on melko hyvin todistanut kykynsä vastaanottaa vaaralliset jutut, ainakin se luulee niin. Jonain päivänä uhka saattaa olla jotain sellaista, jota ihminen ei vielä kykene edes ajattelemaan ja uuden tilanteen edessä eivät ennalta vanhat keinot ehkä toimikaan. Jokin hätä on niin suuri, että aseet eivät sitä kykene sammuttamaan eikä ohjukset sitä oikein sanoita. Kieli, jota vanhat tavata tuottavat, ei toimikaan ja seuraukset ovat ulkopuolella tänmänhetkisen ymmärryksen. En tarkoita, että uhka tai vierailija tulisi ajan ja avaruuden toiselta puolen. Luulen ennemminkin, että luomme sellaisen ihan itse tällä kauniilla pallollamme, jota kuvittelemme hallitsevamme. 

Pidän heistä, jotka opettelevat uusia kieliä. Arvostan jokaista, joka katsoo uutta uteliaana. Ihailen häntä, joka koskettaa tuntematonta ja tahtoo saada yhteyden. Olen onnellinen jokaisesta, joka sanoo ääneen rakkauden sanoja häpemättä muiden reaktioita. Onneksi on ihmisiä, jotka tähyilevät kauemmas kuin huomiseen. 

Niin kuin sanoin, olipa puhutteleva elokuva. Sanokoon kritikot, kyynikot tai muut ihan mitä vain, en välitä, minä pidin. Pidin kovasti ja jään tuttuun tapaan miettimään…….