Ihminen on inha otus, vai onko sittenkään…..
Mitähän on tarkoittanut se, joka ihmisen keksi tähän maailmaan? Tiedän toki, että merestä olemme tulleet ja isoäiti eli vielä hetken puussa, mutta vain tullakseen alas ja aloittaakseen uuden aikakauden. Ihminen kulki, keräili, asettui aloilleen ja perusti perheen, kodin ja kaupungin. Keksipä suuressa viisaudessan asian nimeltä omistaminen. Minun, mutta ei sinun. Miksi? Koska olin tässä ensin ja olen sitäpaitsi sinua vahvempi. Viisaampi ehkä en, mutta se ei paina tässä kaupassa. Minä omistan ja sinä et.
Kulki ihminen taasen kauemmas kuin koskaan ennen. Sekoittuivat kielet, yhtyivät erilaiset vartalot puhtaasta rakkaudesta ja syntyi erilaisia ihmisiä. Kulkiessaan eri maailman kolkilla matkaan tarttui kankaita, mausteita ja täysin uusia oppeja. Kaikki menivät sekaisin ja ei tullut mieleenkään etteikö erilainen kulkija sopisi illallispöytään.
Kulkiessaan ja kotiin palattuaan ihminen tajusi, että tämä maa on minun. Mitäpä, jos tuo muun värinen ja tuntematonta kieltä puhuva yrittää anastaa minun omani. Sen minkä olen itse rakentanut, vaikka oppi olisikin muilta saatu, mutta silti se on vain minun. Tulee muukalainen niin lähelle, että tunnen hänen oudon tuoksunsa ja katsoo himoiten naista, miestä, joka voisi olla minun. Mene pois. Suljen rajani ja vaadin sinun pyytävän lupaani, jotta voit kulkea vapaasti siitä, mistä esi-isäsi vapaana kulki.
Ahdistus yrittää ottaa vallan. Luen lehdestä isästä, joka opettaa lastaan lyömällä pehmolelua, saatesanoina -Näin lyödään pakolaista.
18- vuotias murhaa poikaystävänsä.
Politiikot saavat etuuksia, mutta vievät ne kansalta. Ovathan saaneet valtakirjan, joten kansa lienee ansainnut osakseen tulleet päätökset.
Naapurissa lyödään naista. Televisio kovemmalle, jotten avun anelu keskeytä elokuvaa. Uusintaa ja moneen kertaan nähtyä, mutta juuri nyt kovin tärkeä.
On Odineita, jotka väkivalta- ja natsitaustaisella johdollaan tahtovat suojella meitä.
Veroparatiiseihin ei ole ryhmämatkoja. Sinne saa lipun suurella rahalla, joka viedään kataluudella toisten taskuista. Ehkä jopa rehellisesti ansaittua, mutta miksi se pitää sitten piilottaa.
Vanhemmille jaetaan oppeja lehiten palstoilla, mutta silti lastensuojelu on ylityöllistetty.
Tasa-arvo on kaunis sana, mutta merkitys on kadoksissa.
Sotien loppumista toivovat muutkin kuin misseiksi pyrkivät. Isot sedät, jotka asioista päättävät kauhistelevat tuhoa, mutta piilossa laskevat tuottoisia tulojaan. Kestäköön sota vielä hetken.
Koiria saa myrkyttää, jos ei tykkää, kissoista puhumattakaan, onhan minulla oikeus, koska olen ihminen.
Rauhanturvaajat raiskaavat ja pakottavat naisia seksiin eläinten kanssa, mutta hys hys, ovathan he länsimaisia.
Lapsia myydään kotiorjiksi. Mutta onko sillä väliä, koska ovat köyhiä nepalilaisia, joten rikkaat englantilaiset tekevät ehkä mielestään oikein.
Lista on loputtoman pitkä, lohduton ja kovin kaukana kauniista sanoista, joita juhlapuheissa viljellään. Kaikki tahtovat julkisesti rauhaa ja sopua, mutta oven sulkeuduttua tulevat todelliset teot ja motiivit näkyviin. Mitä siis voi tehdä? Kyynistyä ja hukkua ihmisen tuottamaan inhaan paskaan? Luovuttaa ja aloittaa maailmanlopun meininki, sillä eihän elämästä selviä hengissä?
Itse tahdon nyt kiittää niitä, jotka eivät anna periksi. He jakavat ihania eläinvideoita somessa. En itse niitä jaksa etsiä, mutta aina sellaisen nähtyäni hymyilen. Näytän videon miehelleni ja hänkin hymyilee. Video lähtee ehkä kiertoon ja samalla söpöydelle hymyilee ihminen, jos toinenkin. Söpö eläin ja sen aiheuttama hymy on kansainvälinen, sille ei laiteta rajoja kiinni.
Kiitän myös niitä, jotka jakavat kaikkea kaunista omasta elämästään. Kyynisenä päivän hymähdän, mutta todellisuudessa se on ihanaa. Iloa ja valoa jaetaan jakamisen ilosta. Tarkoituksena laittaa hyvä kiertoon.
Kiitän niitä, jotka antavat jalankulkijalle tietä ja yllättäen tämäkin aiheuttaa yleensä hymyn.
Olen kovin kiitollinen ihmisille, jota viljelevät sanoja kiitos, ole hyvä, onpa ihana nähdä, onkin ollut jo ikävä, mitä sinulle kuuluu ja olet minulle tärkeä.
Ihana kiitos kaikille niille, jotka pitävät ovea auki tuntemattomalle, vievät löytämänsä lompakon poliisiasemalle, antavat tilaa bussissa ja odottavat vuoroaan ilman huokailua ja ilmeilyä.
Kiitän kaikkia niitä, jotka näkevät pahassa jotain hyvää ja tekevät kaikkensa, jotta tuo tasapaino saataisiin hyvän puolelle.
Kiitän lämpimästi kaikkia, jotka tahtovat piristää ja muistuttaa väsyneempää siitä, että aurinko paistaa.
Kaikille niille kiitos, jotka rakastavat jotain muuta kuin itseään, näyttävät sen maailmalle piilottamatta onneaan.
Joten loppujen lopuksi ihminen ei olekaan inha olento. Ainakaan suurin osa. Ja uskon, että suurin osa olisi hyvyydellä saatavissa pois synkkyyden tieltä. Jakakaa siis kissaviedoita, kukkakuvia, kauniita ruoka-annoksia ja rakastakaa häpeämättömästi silloin sellainen onni on teille suotu.