Ihmisen kosketus
Laskin, että viimeisten kahden viikon aikana olen koskettanut noin 30 ihmistä. Olen koskettanut heitä fyysisesti ja henkisesti. Minua on kosketettu. Olen samaan aikaan sekä väsynyt, että rikastunut. Mietin työmatkallani näkemiäni joutsenia, jotka nukkuivat joen mutkassa pää siipensä alla. Ne nukkuivat lähellä toisiaan, juuri ja juuri toisiaan koskettaen. Niiden välillä huokui rauha.
Erittelemättä tai arvottamatta yhtään kohtaamista, voin todeta, että ihmisen elämään mahtuu paljon. Suurin osa viimeisten kahden viikon kokemuksista, ovat tuoneet esiin elämän varjopuolia. Niin, tai sitten vain elämää, jota jokainen meistä elää. Jos tekisin koonnin, niin mietin, että jäisikö monikaan elämän osa-alue lävitse käymättä. Osaa kokemuksista, joita olen jakanut, voisi kummastella lehtien palstoilla, selviytyjien lehtisillä tai kahvilan nurkkapöydän keskusteluryhmässä. On monen montaa. Mietin ihmisten ja omia kokemuksiani. Osin tekisi mieli itkeä. Osin kauhistella. Osin olla järkyttynyt. Osin voisin olla myös hämmentynyt ja kääntää katseeni sivuun, sulkea korvani. En vain saata sulkea sydäntäni enkä mieltäni.
Voisin myös masentua ja antaa periksi, sillä kuinka voisi nähdä hyvää, kun on paljon pahan alle hukutettu. Kun päälle on vyörynyt kokemusten sarja, joita moni ei ole koskaan edes hetkeä ajatellut. Tuntuu kaukaiselta haaveilla matkustamisesta tai uudesta sohvakalustosta, kun tietää osan miettivän syitä elää. Tuntuu turhalta surra auton osamaksua, kun jonkun sydän on särkynyt.
Näin voisi ajatella, mutta ei kannata, sillä jokaisessa kohtaamisessani on ollut voimaa, Jokaisessa kosketuksessa on asunut lämpö ja syvä ymmärrys ihmisyydestä.Olen elänyt jokaisen kosketuksen ja kohtaamisen, hengittänyt syvää viisautta ja tuntenut lämpöä. Olen onnekas jokaisesta ihmisestä, joka on minuun nojannut tai antanut minun nojata häneen. Jokainen kovia kokenut on arvokas ja tajunnut elämästä jotain syvää. Jokainen, joka on varjopuolta kulkenut, istuu kyselemättä viereen ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Mutta olen myös väsynyt. Kuin olisin elänyt tuhat elämää ja kokenut tuhat surua. Olen myötäelänyt niin paljon, että huhuilin jo itseni perään. Omat tunteeni ja kokemukseni sekoittuivat muiden ihmisten ajatuksiin. Olen erotellut omaa asemaan suhteutettuna kuulemaani. Minä olen eheämpi kuin uskoinkaan. Olen edennyt itseni kanssa ja kun olen reflektoinut kokeemani muiden kokemuksiin, olen valmis koskettamaan toisin kuin ennen. Mutta ensin on levättävä. On vaiennettava sosiaalinen hälinä ja suljettava ovi toisten suruilta.
Huokaan syvään ja kuuntelen itseäni. Kuulen hyväksynnän ja kiitoksen siitä, että maltan olla itseni kanssa. Huomenna tai ylihuomenna olen valmis muiden ihmisten elämille. Nyt elän vain omaani.
Mietin vielä hetken tärkeintä kosketusta viimeisten kahden viikon aikana. Tuo kosketus on minun ja mieheni välinen. Kosketus on usein sanaton, mutta kertoo monisäikeisesti rakkaudesta. Mieheni iho ihoani vasten luo levollisuutta, ja olen hänen lämmössään kotona. Jo ajatus hänen kädestään luo lohtua. Olen kosketuksen alla täydellinen. Olen rakastettu ja oikealla tavalla kosketettu.