Ihon alle

Monin tavoin voi jokin asia mennä ihon alle. Niin sanotaan, kun jokin tuntuu hyvältä, suurelta ja muusta tavanomaisesta poikkeavalta. Mieheni tuntuu. Häistämme on kohta puoli vuotta. Lyhyt aika, niin sanovat ne, jotka ovat avioliitossa olleet vuosikymmenet. Jostain on kuitenkin aloitettava ja me olemme sen tehneet. Saimme häälahjaksi lahjakortin. Tatuointi, meille molemmille. Olin jo miettinyt, että jään pinnaltani luomuksi, vaille musteen tunkeutumista ihoni alle. Mieheni mieleen ei ollut tullutkaan, että jokin kuvio tai kirjain koristaisi hänen kehoaan. Lähtökohtaisesti kukaan ei olisi uskonut, että me ikuistaisimme rakkautemme ihollemme. Me teimme sen. Me teimme sen mieheni suunnittelemalla kuviolla, jossa on sydän sekä sukunimiemme ensimmäiset kirjaimet. Joku voisi tuumata ettei kovin mielikuvituksellista. mutta oliko se kovin tavoiteltuakaan. Mutta tuo kuvio on tärkeämpi kuin alkuun luulisikaan. 

Tuo kuvio löytyy hääkutsustamme. Mieheni piirsi ja suunnitteli kuvion kuvitteellisen kustantamomme logoksi. Hän ajatteli tekevänsä, leikkisästi, itseään toteuttavan ennustuksen ja loi sydämen, jonka sisällä me olemme. Minä haaveilen kirjoittamisesta ja hän tahtoisi kuvittaa. Hääkutsumme oli ensimmäinen yhteistuotoksemme, joka muistuttaa kirjankansia. Tatuointi oli luonnollinen jatkumo tarinaamme, jonka olemme aloittaneet. 

https://www.facebook.com/groups/591541854335577/?fref=ts

Vuoronperään istuimme, hieman jännittäen, Dessin hellään ja taitavaan huomaan. Paikka on sama, jossa mieheni pilapiirrosnäyttely oli seinällä. Usealla eri tavalla tuntuvat polkumme kulkevan kohti yhteistä tulevaisuutta sekä yhteistä luovaa tekemistä. Mieheni kannustaa kirjoittamaan ja hän luo viikoittain kuvia, joita muut katselevat. Ehkä todella olemme luoneet itseään toteuttavan ennustuksen ja siitä muistutukseksi ihollamme näkyy rakkautemme mustejäljet. 

Tatuointia emme tarvitse muistuttamaan rakkaudestamme, mutta joka kerta kun vilkaisen tai hipaisen sitä, hymyilen.