Itkin joelle
Joskus on vain väsynyt. Väsynyt ja tyhjiin käytetty, loppun asti veto vedetty. Kysymykset kuinka vietän viimeisen viikkoni ennen häitä, ovat hyvää tarkoittavia, lämmöllä esitettyjä ja vastausta odottavia. Vastaan ja olen asiaan kuuluvasti innostunut morsian, mutta haluaisin samaan aikaan olla hiljaa ja miettiä miltä minusta tuntuu. Tahtoisin olla itseni kanssa, silitellä sieluni reunoja ja seurata sydämeni hiljaista laulua, joka on meille kahdelle kirjoitettu.
Viikon aikana olen miettinyt kuinka paljon vastustusta, kiukkua ja mielipiteeni kyseenalaistamista jaksan. Jaksan yleensä hyvin, mutta nyt on mieleni matkalla muualla, kulkee pilvien kohdalla ja tahtoisin vain sopuisaa oloa. Sitä eivät tiedä erityislpaset vaan vaativat minun olevan paikalla kokonaan, vain heille, koska he tarvitsevat minua. Tarvitsevat kokonaisvaltaisesti, ehdoitta ja haistavat hajanaisen läsnäoloni. Olen reipas ja unohdan häät. Unohdan tunteeni ja tuntemukseni kunnes joku taas kysyy. Yritän vaihtaa lennosta itseni morsiameksi, vaikka hetki aiemmin olin syvällä lapsen itkussa.
Ei ole helppoa hyväksyä isän uutta vaimoa. Itku ja kulmien alta annetu kiukkuinen katse on sallittu, mutta minun väsyneessä naisen mielessä se tuntuu hetken kohtuuttomalta, Neljä seinän sisällä kulkevat tunnetilat ja ottavat kimmokkeita seinistä, vastaavat kaikuna uudelleen ja uudellen. Huomaan nieleväni itkua. Itku ei johdu lapsesta. Itku tulee syvältä enkä osaa sanoittaa kaikkea sen sanomaa ja merkitystä.
Kävelin. Imin viilenevän illan kosteutta sisääni. Tyynnytin itseäni askelten rytmillä, hengitin, kävelin ja kehoni antoi periksi itkulle. Itkin joelle, joka auliisti otti vastaan kyyneleeni. Pieniä ovat kyyneleet, eivätkä pudotessaan rikkoneet tyyntä pintaa. Itkin joelle sanomattomia tunteita ja sisimmässäni aukesi lukko. Sen auettua kuulin rauhoittavan sanoman: Kaikki järjestyy. Tunne rauhassa ja itke, mutta myös naura, jotta tasapaino sisälläsi säilyy.
Kuljin kotiin päin ja jokaisella askeleella jätin entistä taakseni. Kyyneleeni matkasivat joen mukana ja rauha saapui takaisin.
Anteeksi sanoi lapsi. Liikutuin, mutta vain hyvällä tavalla. Ymmärsin. Kaikki on hyvin.