Itse tajuttava

Itse on tajuttava monta asiaa. Olen haksahtanut elämäni aikana usein kuuntelemaan kliseisiltä kuulostavia viisauksia ja havaintoja. Meistä jokainen varmasti tietää useita. Iltapäivä- ja naistenlehdet listaavat 5-10 kysymystä tai neuvoa, jotka kertovat oletko oikealla tiellä ja onko toimintasi oikean suuntaista. Hajatelmat ja ajatelmat vilisevät somefiidissä ja itselle sopivan osuessa silmiin, kokee valtavaa tarvetta julkaista sen omalla sivullaan. Joskus kuuntelee itseään viisaampaa ja kokeneempaa ja kuule virkkeiden virrasta itselleen resonoivia ajatuksia. Silti mielen täyttää kummallinen tunne omasta vajavuudesta ja tunteesta, että elänkö sittenkin väärin ja itselleni haitallisesti.

Olen eräänkin keskustelun aikana käynyt omaa hiljaista keskustelua itseni kanssa. Olen kuunnellut ja nyökytellyt ymmrtävästi. Olen toistanut kuulemiani viisauksia liittämättä oikeasti niitä elämääni ja kokemuksiini. Lisää nyökyttelyä, jotta en näyttäisi ymmärtämättömältä vaan sen sijaan vaikuttaisin kokeneelta ja syvällisesti ajattelevalta.

Usein viisaudet, ohjeet ja ajatelmat sisältävät oikeaa kokemusta ja viisautta. Joku on elänyt ja pukenut sanoiksi ajatuksensa. Joku on elänyt mahdollisesti pitkäaikaisen kriisin,istunut terapiassa ja itkenyt monta yksinäistä itkua epätoivon partaalla. Viisauksien ja ajatelmien takana on valtava määrä avioeroja, masennusta, väkivaltaa, yksinäisyyttä ja kuolemaa. Jonkun elämä on ollut lähellä tuhoutua. On ajatelmia ja viisauksia, jotka kumpuavat toisen kuolemasta tai läheisen mielenterveys- tai päihdeongelmista. Lapsuuden traumat, paniikkohtaukset, mielisairaudet ja pakko-oireet johdattavat isojen ymmärrysten ääreen.

Kauniilta, onnellisilta ja positiivisilta kuulostavat ajatelmat, ohjeet ja viisaudet muotoutuvat usein vaikeuksien kautta. Ne ajatelmat, jotka saavat huokaamaan syvään jonkin kauniin ajatuksen äärellä, ovatkin ehkä surun tuottamia. Eli onko niin, että onnellisuutta ja iloa tuottavat tuumaukset vaativat elettyä ja koettua elämää taustalleen? Ajattelun muovautuminen ahaa-elämyksiksi on siis usein kovin pitkä tie.

Aika ajoin minua ärysttää huoneentalut ja hajatelmat, mutta se kertookin minusta itsestä ja sen hetkisestä olotilasta. Usein on käynnissä oma prosessi omassa ajattelussa ja omassa elämässä. Ärsyyntyminen ja ahdistus ilmoittavat että jotain olisi muutettava, ja itsessä syvästi resonoiva toisen tuottama ajatus peilaakin jotain muutettavaa kohtaa itsessä. Ärsyyntymisen pitäisikin ehkä olla merkki, että jotain kohtaa olisi tarkasteltava tarkemmin. Havahdun joskus ajatuksiin, että mitähän ajatuksen tuottanut on tarkoittanut ja mikä kokemus on taustalla. Meinaan syyllistyä arvottamiseen ja juurisyyn selvitykseen. Lopulta ei ole oikeasti merkitystä mikä ajatuksen, ohjeen tai viisauden takana on. Sillä on merkitystä mitä se herättää sinussa ja miksi.

Itse on tajuttava. Itse on ajateltava. Ajattelu ja ymmärrys tarvitsevat taakseen elettyä elämää ja aikaa ajatella. Usein, ainakin itsellä, tarvitaan myös muiden ihmisten ajatuksia ja sanoja. Yksin ajatellessa on vain yksin ajattelija. Muiden ihmisten kokemuksissa ja heidän ajatusten virrassa on hyvä lipua, mutta kuitenkin lopulta on kohdattava se mikä itsessä herää ja mitä sille on valmis tekemään. Toisinaan on vain valloittavan ihanaa jäädä kellumaan toisen ihmisen ajatuksiin ja miettiä, että onpa viisaasti sanottu. Joskus sanat tuovat lohtua ja on helpompi siirtyä tiskaamaan, sillä tajuaa tajunneensa itselle jotain tärkeää.

Oman itsen kohtaaminen onkin sitten toinen juttu. Moni sitä pelkää ja on ollut aika jolloin itsekin itseäni kartoin. Pyydän näin jälkikäteen itseltäni anteeksi ja pahoittelen, että olen omaa ajattelua ja kokemusta väheksynyt ja ollut siitä piittaamatta. Nyt en pakene. Luen muiden viisauksia ja kasaan omia. On helpottavaa olla enenevissä määrin enemmän oma itsensä ja löytää muiden kirjoittamasta vertaistukea ja huomata etten olekaan yksin. Itse on tuokin tajuttava, mutta siihen tarvitaan muita ihmisiä.

Onpa onnekasta, että ihmiset tuottavat omaa sisintään muiden tukesi ja luettavaksi.