Järjestettyä ystävyyttä
Päätös olla syömättä pullaa ja kakkua viikolla romuttuu, kun 83- vuotias on minua varten leiponut. Rouva puuhastelee keittiössään ja kattaa kauniit astiat, leikkaa taatelikakkua ja asettelee pullat hopeanväriselle lautaselle. Istun ensimmäistä kertaa hänen keittiössään, mutta me molemmat tiedämme että kerta ei ole viimeinen.
Käytyäni Spr:n ystäväkoulutuksen jäin odottamaan puhelua, jossa minulle tarjotaan ihmistä, joka kaipaa ystävää. Ajatus tuntuu alkuun järjestelmältä joka on keinotekoinen ja mahdollisesti mahdoton tehtävä. Kuinka kaksi ihmistä, todennäköisesti hyvin erilaisia ja hyvinkin eri-ikäisiä, voisivat löytää yhteisen sävelen ja luonnollisen vuorovaikutuksen. Aina voi epäillä keinotekoista systeemiä, mutta koskaan ei pidä epäillä ihmisten tahtoa ja halua olla ihmisiä toisilleen.
Nahkasohva, siististi asetellut tyynyt, sekä suorassa olevat matot. Hiljaista ja niin kuin mummolassa konsanaan, kello raksuttaa seinällä, käyden meidän yhteistä aikaa. Rouvan kädet ovat lämpimät ja ohi kulkiessaan tunnen hänen kosketuksensa olkapäälläni. Muutaman kerran kyyneltyvät silmät, sekä hänellä että minulla. Pieni rouva, joka on kokenut menetyksensä, mutta säilyttänyt otteen elämästä sekä ilosta, jota jokapäiväinen arkinen elämä tuo. Kierrämme asuntoa ja jokaisen huoneen seinällä tai piirongin päällä on erilaisissa kehyksissä paljon rakkautta. Kuvia pienistä, isoista, elävistä ja kuolleista. Saan kuville nimiä ja paikkoja. Rouvan elämä avautuu jokaisella sanalla ja hellät kosketukset kehyksiin saavat ajan pysähtymään juuri hänen elämäänsä ja niihin hetkiin, joita kuvat välittävät.
Me tapaamme uudelleen. Me tapaamme toivottavasti vielä usein. Mietimme, kuinka kummassa jokin ystäväpalvelu voikaan saattaa kaksi samankaltaista ihmistä istumaan maaliskuisena iltana iltakahville. Kuka tai ketkä, ovat tämän järjestelyn takana? Ehkä miesvainaja, tai joku muu menetetty rakas tai kenties joku suurempi voima, Sitä mietimme ja hymyilemme, sillä on se kuka tahansa, niin hyvin teki työnsä.
Halaan lähtiessäni tuota lämmintä ja pientä vanhaa rouvaa. Tunnen palan kurkussani, hyvällä tavalla ja olen tavattoman onnellinen.