Jos lähtisi
Oletko koskaan miettinyt, että jos lähtisi pois? Kokonaan pois. Ei kuolla, vaan muuttaa paikkaan, jossa kukaan ei tunne sinua. Et välttämättä osaa kieltä, et tapoja ja kulttuuri on vierasta. Kulkisit seuraten ihmisiä ja kuunnellen sanoja. joita et ymmärrä. Yksikään katse ei osuisi sinuun ja jos osuisi, niin kulkisi pian ohitse pysähtymättä. Kukaan ei tervehtisi paitsi kaupan myyjä, kohteliaasti, koska niin on neuvottu ja niin saa enemmän asiakkaita. Kotiin tultuasi seuranasi olisi vain sinä. Kotisi seinätkään eivät ymmärtäisi sinua, vaikka puhuisit niille aamusta iltaan. Ajan kanssa kaikki muuttuisi, mutta alkuun olisit vain sinä ja uusi elämä. Minä olen miettinyt. Olen pakannut, muuttanut ja aloittanut kaiken alusta.
Ensin on päätettävä kohde. Lämmin, aurinkoinen ja oudon tuoksuinen tuuli. Kenties kuitenkin vuodenajat ja jo totuttu ilmasto. Tässä vaiheessa lähtöhaave kokee ensimmäisen kolauksen ja se on hieman loukkaantunut. Lohduttelet sitä, että kyllä varmasti lähdetään, mutta valintaa ei voi tehdä noin vaan. Onhan päätös lopullinen, sitova ja kaiken kattava muutos. Ikiajaksi olet valmis luopumaan keväisistä sinivuokoista ja hiirenkorvista, jotka urhoollisesti tunkevat silmuistaan kylmän talven jälkeen. Mitäpä sitä pohtimaan miltä ensikerran tuntuu jaloissa, kun lasket ne laiturilta viilentävään veteen. Olet valmis lähtöön, mutta muutama asia on vielä mietittävä.
Paikka on valikoitunut jotakuinkin samankaltaisen säätyypin mukaan, joten villasukat on pakattu samoin uikkarit. Reppuun ja laukkuun löytävät tiensä myös takki, sukat, paitsi ne missä on reikiä, alushousut, hygieniatarvikkeet. Pohdit hetken, että pitääkö käydä ostamassa Tampaxeja, kunnes muistat että lienee uudessa kotimaassasikin niitä löytyy. Ethän lopulta valikoinut sitä eksoottista sademetsää siitä aavikon laidalta. Tuntuisi liian erikoiselta. Rokotukset kuntoon, passi käsilaukkuun ja menoksi.
Lentäen, laivalla vai autolla? Autolla tuskin uskaltaisit ajaa tuntematommassa maassa, joten kulkuvälineeksi valikoituu lentokone. Ruumassa maallinen omaisuutesi ja sylissä yhteen puserretut kädet. Katse harhailee ikkunasta ulos ja koneen noustessa entinen kotimaasi pieneen hiljalleen, lopulta kadoten silmistä kokonaan. Jääköhän sydämeen, entä muistoihin? Kultaako aika ne ikävät tapahtumat ja auttaako aika hyväksymään tehdyt virheet ja ratkaisut. Aivan sama, sillä olethan tästä täysin varma. Uudesta alusta ja itsenäisen naisen omista valinnoista.
Taakse jää vanha paska elämä. Haihtuvat ikävät kokemukset yksi kerrallaan ja lopulta irroittaa lahkeessa vielä roikkuva syyllisyys ja kolkuttava omatunto. Olethan ansainnut tämän. Kukaan ei määrää sinua, ei haavoita eikä vaadi olemaan jotain mitä et halua. Saat mennä kun haluat ja saat tehdä päätöksen olla nousematta sängystä, jos sinusta tuntuu siltä. Tuntuu kiehtovalta ajatus siitä, että kukaan ei tervehdi, kukaan ei kysy mitä kuuluu ja ketään ei kiinnosta, vaikka muumioituisit asuntoosi. Kukaan ei sitä tosiasiassa edes tietäisi, koska kukaan ei tiedä sinun muuttaneen siihen pieneen asuntoon kylän reunalla. Kylällä oli kyllä puhetta siitä, että joku ulkomaalainen yksinäinen nainen lienee asettuu asumaan siihen vanhan lesken mökkiin, mutta kukaan ei tiedä varmasti koska. Joten jos kuolisit ja muumioituisit, niin kauan saisit olla todellakin ihan rauhassa. Seinätkin nukahtaisivat ja lattian ei tarvitsisi murehtia pitääkö sen narista vai olla hiljaa.
Uutta kohden kuitenkin, koska menneessä on liikaa surua, epäonnistumisia ja vaatimuksia, joita et tahtoisi täyttää. Puheluita, joita olisi puhuttava, vaikka ei olisi asiaa. Kahvihetkiä, joihin osallistua, vaikka sisin huutaisi yksinäistä hetkeä sohvalla punaviinilasi kädessä. Sosiaalisia tapahtumia, joissa pitäisi keskustella, antaa ihmisille kuva pärjäämisestä, uusista koulutushaaveista sekä oman elämän erinomaisuuden vakuuttamisesta. Kaupassa naapuri tervehtii osuessaan kassalla samaan aikaan. Katse kulkeutuu vaihvihkaa ostoskoriisi ja muistat että päällimmäisenä ovat pikkuhousunsuojat ja saunakalja. Hymyilet väkinäisesti ja haluat pikaisesti pois paikalta. Kassa jaarittelee, sadannen kerran sen päivän aikana, säästä ja hymyilee teennäistä hymyä ja toivotta hyvää viikonloppua. Unohtaen sinut heti kääntäessään huomionsa naapurisi, joka edelleen kurkkii ostostesi sisältöä.
Onneksi kaikki tuo jää muuton vuoksi kauas taakse. Uudet tuoksut valtavaat aistisi. Askeleet tuntuvat kevyemmiltä ja on helpompi hengittää. Kukaan ei odota, kukaan halua kuulla sinun sanovan yhtään mitään. Olet vapaa.
Vapaus ei viivy kauaa luonasi. Sen on mentävä seuraavan levottoman ja pakenevan luo. Sen lähdettyä seuraksesi tulee yksinäisyys. Yksinäisyyden myötä hiljaisuus lisääntyy ja aika saa ihan uuden merkityksen. Aika kuluu, mutta voiko saada syytteen sen tappamisyrityksestä? Kukaan ei edellenkään tervehdi ja tuuli ei ole ystäväsi, sillä sen tuntu on erilainen. Sade vihmoo aivan taatusti kovempaa kuin omassa kotimaassa. Hiljaisuus ja aika yhdessä saavat tilaa mielessäsi. Huomaat, että se mitä pakenit onkin seurannut salamatkustajan mukanasi. Kaikki se minkä halusit unohtaa ja minä luulit jättäneesi taaksesi, onkin vankkumattomasti mukanasi. ne ovat olkapäälläsi käydessäsi suihkussa ja hyppäävät huppuun lähtiessäsi illalla iltakävelylle. Ne kuiskivat korvaasi, kun katsot ikkunoista sisään ja näet siellä istuvia perheitä lämpimän valon loisteessa.
Ikävöit ääniä, jotka tunnet välittömästi näkemättä puhujaa. Haluaist tuntea kasvoillasi käden, joka tuntee piirteesi katsomatta, vain kosketuksen kautta. Korvasi kaipaavat sivusta seurattuja keskusteluita, joiden sanat ovat tuttuja, aiheet sellaisia, jotka voisit jakaa olematta osa puhujien elämää. Aurinko olisi totutulla paikalla, tuulet tuttuja ja pihanurmi odottaisi askeleitasi. Miksi lähdit ja mitä pakenit? Itseäsi lienee, mutta sitä ei pääse karkuun ulkoisia puitteita muuttaen. Palaa siis elämääsi ja tee sille jotain. Tee sille tarvittavia tekoja. Ole lempeä elämälle, sen tarkoituksena onkin saada sinut ajattelemaan. Sen tarkoituksen on olla eteen päin työntävä voima. Se ei anna periksi ja se on ihan varmasti hyvä, jos vain tahdot niin. Anna siis elämällesi mahdollisuus olla juuri sellainen kuin haluat, mutta tekemällä siitä sellaisenihan itse. Älä odota, että ulkopuoliset näkevät sieluusi ja ymmärtävät sanomatta, mitä tarvitset. Älä pakene vaan elä.
Olen vielä täällä. Haluan elää. Tahdon olla tunnettu, haluttu ja rakastettu. Ja jos tunnen levottomuutta, vaellan pääni sisällä, matkaan kauas, mutta vain palatakseni omaan elämääni.