Kahden kodin avioliitto
Mitä ajatelet ensimmäiseksi, kun kuulet kahden avioliitossa olevan ihmisen muuttaneen kahteen eri kotiin?
Muistan tunteen, kun odotin miestäni kotini rappusilla. En tuntenut häntä vielä hyvin, en tiennyt miltä hän tuoksui tai miltä hänen ihonsa tuntuisi käteni alla. Sisälläni hyrisi, mutta ulospäin ei hermostuneisuus näkynyt. Katselin pihapuuta ja kuuntelin ääniä, jotka olivat tuttuja ja tyynnyttivät levotonta mieltä. Tunteja myöhemmin tiesin hänen tuoksuvan hyvältä ja tiesin, että tulisin aina kaipaamaan häntä, kun hän ei olisi vieressäni.
Herätessäni oman kodin rauhassa, on ensimmäinen ajatukseni miehessäni. Nukahtaessani mietin häntä ja kuvittelen hänen vartalonsa kosketuksen. Viestitän hyvän yön toivotuksen ja katselen sanoja kännykän kelmeässä valossa. Mietin sanamuotoa ja mietin, pitääkö arkiseen toivotukseen keksiä eri sanoja tai käyttää eri sydänkuviota. Tätä en miettisi, jos nukahtaisin samassa sängyssä. Toteaisin vain, juuri ennen uneen vaipumista, hyvää yötä ja antaisin periksi unelle. Nyt eri kodeissa nukahtaessa, mietin ja yritän välittää tunteeni ja ikäväni muutaman sanan avulla. Toisaalta, tiedän, että mieheini tietää kyllä, joten lopetan pohdintani ja laitan viestin, tällä kertaa ihan tavallisella punaisella sydämellä. Aamulla laitan suukko-viestiin huulet, ne sellaiset, jotka hieman töröttävät.
Tutustun viikko viikko-systeemiin, jota moni erolapsi elää. Joka toinen viikko mietimme mieheni kanssa, kummassa kodissa vietämme aikaa. Laukkua pakatessa on mietittävä puhtaiden vaatteiden sopiva määrä ja ennakoitava lenkkeily, kyläily, jooga tai vahinko, jossa kahvi kaatuu ainoille mukana oleville housuille. Jääkaapin sisältö on myös ajateltava. Kummassa kodissa on ruokaa jo valmiina ja kannattaako joku ruoka pakastaa, jos siirrytään toiseen kotiin. Onko kirja mukana, siis se, jota juuri nyt haluat lukea. Toisaalta kotiemme välillä on vain muutama kilometri, joten ei ole liian vaikeaa hakea unohtunutta asiaa. Niin paitsi, jos on ilta ja on kääriytynyt peiton alla ja juuri sillä hetkellä muistaa sen puhtaan paidan tarpeen….
Mietimme, miten kutsua kahta kotia. Onko minun ja sinun koti? Voisiko kodeille keksiä lempinimet? Prosessi on vielä kesken. Erolapset puhuvat usein isän kodista ja äidin kodista ja vanhemmat ehkä siitä toisesta kodista. Pidämme itsestään selvänä, että lapset sukkuloivat helposti kahden kodin väliä. Voin sanoa, että helppous on aika ajoin tottakin, mutta suuren osan ajasta joutuu miettimään, suunnittelemaan ja ennakoimaan. Juuri, kun on tasaantunut toisessa kodissa, onkin edessä laukun pakkaaminen ja siirtyminen toiseen kotiin. Tavallaan olemme nyt mieheni lasten kanssa tasavertaisemmassa asetelmassa ja me ymmärrämme paremmin lasten kipuilua.
Ei voida sanoa, että tuon vika tai tuon syy on se, että asumme kahden kodin mallia. Miksi edes käyttää sanaa syy, kun puhutaan ihmisistä, joista jokainen yrittää elää omaa elämäänsä ja ujuttaa siihen vielä oman perheen, omien läheisten, eletyn elämän, työelämän, ystävät, huolet, mielenmaiseman haasteet, erilaiset toiveet perhe-elämästä, kunnioitus toisen tilaan, mahdollisuuden keskittyä siihen mikä juuri nyt on tärkeintä ja ajatuksen siitä, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää avioliittoa. On siis selittäviä tekijöitä, joten ei tarvitse etsiä syyllisiä ja ei tarvitse uhriutua.
Suunnitellessani päivääni, olin sitten kummassa kodissa tahansa, mietin sen itseni kautta ja liitän mieheni siihen jouhevasti. Mikäli mieheni ei ole läsnä, niin mietin mitä hän sanoisi ja arvelen hänen ehkä jossain kohdassa naurahtavan. Viestittelen hänelle päivänkuluessa tekemisiäni ja laitan viestinä hassuja eläinvideoita tai kerron rakastavani häntä. Meidän suunnitelmiin vaikuttaa usean ihmisen aikataulut. Tiedämme sen ja muokkaamme yhteisiä suunnitelmia niiden mukaan ja tiedämme, että saamme olla kahden aina jossain vaiheessa. Olen onnekseni itseänäinen ja osaan olla yksinkin. Yksin ollessani lepään ja annan ajatuksilleni oman tilan.
En tiedä, mutta kahden kodin avioliitossa ajattelen miestäni ehkä enemmän, kuin asuessamme saman katon alla. Huomaan ikävöiväni ja miettiväni hänen hyvinvointiaan aktiivisemmin. Olen onnellinen siitä, että tajuan valinneeni minulle oikenlaisen miehen. Haaveilen tulevasta ja mietimme usein yhteistä elämäämme nyt ja huomenna. Ei siis ole päivää ettenkö kokisi olevani naimisissa ja ettenkö kokisi itseäni rakastetuksi vaimoksi.
Elämä on vaiheita. Elämässä täytyy uskaltaa tehdä ratkaisuja ja joskus ratkaisut eivät ole ehkä yleisesti käytössä, eikä ehkä yleisesti ymmärrettävissä. Kahden kodin avioliitto vaatii molempien tahtotilaa sitoutua uudenlaiseen tapaan olla naimisissa, varsinkin kun avioliiton alku oli perinteisempi. Onhan usea aviopari jopa eri mantereilla, joten miksi kaksi kilometriä olisi kohtuuton matka kulkea kahden ihmisen välillä.
Edelleen sydämessäni sykähtää, kun mieheni kutsuu minua lempeästi vaimokseen. Mieheni, vastaan hänelle ja hymyilen.