Kahden kodin rakkautta
Kun muutimme kahteen kotiin, minua pelotti. Pelkäsin, että parisuhteemme ei ehkä kestäisi, vaikka uskoin vankasti rakkauteemme. Niin ihminen vain toimii muutoksen edessä, hän pelkää. Niin minäkin siis pelkäsin ja kutein usein ennekin, turhaan.
Kun ensin parisuhteillaan yhdessä kodissa ja olosuhteiden pakosta muutetaan kahteen kotiin, pitää parisuhdekin määrittää uudelleen. Aiemmin totuttu ei enää toimi. Huonekaluja, astioita ja lakanoita on helppo sijoitella uusiin kaappeihin. Sinä otat nuo ja minä nämä. Taulut pystyy omien mieltymysten mukaan jakamaan sekä kirjat löytävät luontevasti paikkansa uusilta hyllyiltä. Taloudellisesti on toimittava toisin. Nyt on vain minun rahat ja sinun rahat, vaikka hädän tullen toisia autetaankin. On kaksi kotivakuutusta, kaksi pesukonetta ja kaksi sänkyä.
Alkuun olimme kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kunnes tulee kohta, jossa ymmärtää ettei mikään olekaan kuin ennen. Molemmin puolista pahaa mieltä ja harjoittelua yhteydenpidosta. Kumpi soittaa ja kumpi tekee aloitteen yhteisen ajan toiminnasta. Kahden kodin rakkaus ja parisuhde vaativat tahtotilaa ja mielikuvitusta. Toinen ei ole käden ulottuvilla eikä kuiskauksena sanottu tavoita. Syyt, jotka johtivat kahteen kotiin. ovat niin suuria, että tarvitaan hyvää hapenottokykyä, jotta huolten vuori voidaan valloittaa. Tarvitaan kahdet kiipeilyvälineet ja kaksisuuntainen tie, jota molemmat kulkevat, mutta ei samaan suuntaan, vaan toisiaan vastaan.
Puhun etäviikosta ja lähiviikosta. Ystäväni ja tuttavani osaavat jo erotella nämä käsitteet. Vastatessani puhelimeen kysytään, että yksin vai kaksin. Kun minulle ehdotetaan mukavaa tekemistä, määritän osallistumisen etä- tai lähiviikon pohjalta. Toki voin lähiviikkonakin tehdä mitä haluan, mutta lähiviikon merkitys on ajan myötä kasvanut. Hyödynnän etäviikkoa toisin ja pyrin jättämään lähiiviikon meille kahdelle. Osaan tunnustella kahden kodin asumista ja vuoroviikkosysteemiä siten, että tunnen myötätuntoa kahta kotia asuvia lapsia kohtaan. Ei ole aina helppoa pakata reppua ja miettiä, että onko kaikki tarvittava siellä vai täällä kodissa. Nostan hattua jokaiselle kahta kotia asuvalle lapselle.
Mutta entä se rakkaus? Kun riisutaan tahtotila, järki, kahden aikuisen sopimukset ja olosuhteet, jää alastomana jäljelle tunteet. Tunteisiin sisältyvät pettymykset, pelot, loukkaantumisen tunteet, toiveet ja odotukset. Millään tunteilla tai sopimuksilla ei ole merkitystä ellei niiden takaa tai pohjalta löydy rakkaus.
Rakkaus asuu onneksi ongelmitta kahdessa kodissa. Se jakautuu, mutta se myös kertautuu. Se kukoistaa, vaikka se uinuisikin välillä hiljaisuudessa. Se saa voimansa sanoista ja kosketuksista. Se on lemepeästi läsnä ja vaeltaa helposti etäisyyksien välillä. Se on onnellinen, kun kaksi rakastavaista näkevät vaivaa todentaakseen rakkauttaan. Se saa lisävoimaa ikävästä. Tavatessa se asettuu vahvasti istumaan ilmaan, eikä se poistu ilmanvaihtokanavista.
On ihanaa tuntea kosketus. Kun painan pääni mieheni rintaa vasten, kuulen sydämen lyönnit. Samaan aikaan hänen parransänkensä painautuu päälakeani vasten. Seuraan hänen hengitystään ja sivelen hiljalleen hänen kättään. Pelkäsin kuinka rakkauden käy, kun se asuu kahdessa kodissa. Pelkäsin turhaan. Rakkaus asuu helposti kahdessa kodissa, niin kuin se asuu itsestään selvästi kahdessa sydämessä.
Olen onnekas, kun saan rakastaa ja minua rakastetaan. En kuitenkaan tahdo pitää sitä itsestään selvänä, vaan vaalin sitä, kuten tekee myös mieheni.