Kaikenlaista

Loma on oivallista aikaa tehdä inventaariota elämästään. Itse pidän kiireettömistä aamuista ja vaikka ulkona olisikin mitä viehättävin päivä, saatan tassutella sisätiloissa. Aiempi minä olisi tuntenut siitä syyllisyyttä, miksi hukata kaunis päivä, kaikki muutkin ovat ulkona ja mitä jos joku kysyy mitä olen tehnyt. Mitä vastata? Ollut sisällä ja saada jatkokysmys, että miksi ihmeessä, oletko sairas? Olen varma, etten ole ainoa, joka viihtyy tukka kampaamatta ja ilman muodollista pukeutumista vaikka ulkona olisi maailaman ainoa kaunis päivä. Ei, en ole masentunut enkä ahdistunut. Pääni sisäinen maailman vain välillä vaatii päivää, jolloin se saa olla ilman ulkoisia ärsykkeitä, ilman visuaalista maisemaa. Omat seinät, tuttu sohva ja kaikki maailman aika vain minun ajatuksilleni.

Ajatukset kiittävät. Aremmatkin tulevat esille ja kolkuttavat, kuin lupaa kysyen. Ja aina ei olisi juuri sitä ajatusta toivonut, mutta huokaisten avaat sille oven, koska tiedät sen tulevan kuitenkin uudestaan. Istut ajatausten kanssa aamukahville, jonka itse juot mustana, mutta ajatus kaipaa lisämauksi hieman sokeria. Ensin esitetään kohteliaat kysymykset kuulumisista, koska niin kuuluu tehdä. Hämmenetään kahvia ja puhallellaan sen ollessa vielä liian kuumaa juotavaksi. Ajatuksen katse kiertää seiniä, hyllyjä ja koko huoneisto, etsien merkkejä muutoksista. Se huomaakin uuden päiväpeitteen, iloisen värisen, joka on ostettu hetken mieleijohteesta alennusmyynnistä. Kaverikseen se on saanut sohvalle uudet koristetyynyt ja se naurattaa ajatusta hieman, koska vielä vuosi sitten ei niitä olisi tähän asuntoon huolittu. Verhot eivät ole vaihtuneet, mutta sen ajatus toki tiesikin, tunsihan hän ihmisen jonka muistoissa ja aivoissa asusteli.

Voi kyllä ajatus tunsi tuon naisen. Olihan se kulkenut hänen mukanaan jo vuosia ja se oli jutellut myös muiden ajatusten kanssa ja se oli lisännyt ajatuksen tietämystä, vaikka se tekikin mielummin itse johtopäätökset ja havainnot. Se oli huomannut, että jotkin ajatukset olivat suunnattoman epävakaita ja haitallisia naiselle, Viimeisten vuosien aikana, ne olivat onneksi hälventyneet ja osa oli lopullisesti muuttanut muualle. Naisen päässä oli ajatuksia joskus ruuhkaksi asti ja ne ristelivät edes takaisin noudattamatta minkäänlaista liikennejärjestystä. Ilmankos sattui onnettomuuksia ja vääriä tulkintoja. Onneksi vuosien varrella olivat ajatusten- ja järjen ammattiliitot tehneet sopimuksen. Se oli vaatinut pitkäaikaisia neuvotteluja ja sopu ei ollut helppo. Ja oltiinpa nähty sekin, kun järki meni lakkoon, ilmoittamatta ennakkoon ja siinä olikin soppa selvitettävänä. Tarvittiin ulkopuolista apua. Avunantoon osallistuivat muistot, sydän ja joku, joka puhui naiselle hänen kehonsa ulkopuolelta.

Tulos oli hyvä, näin tuumasi ajatus istuessaan siinä naisen kanssa kahvilla.

Kahvi jäähtyi juomakelpoiseksi ja ajatus avasi keskustelun, sillä se tiesi muutaman muunkin tahtovan käydä naista tervehtimässä. Se tiesi myös, että sille yhdelle suurelle ajatukselle oli jätettävä paljon tilaa ja enemmän aikaa kuin muille. Tuolle suurelle oli varattuna päivällisaika, koska sen käsittely vaati alku- ja pääruoan ja usein tarvittiin vielä jälkiruokakin. Suosikki jälkkäri oli mustikkarahka. Sen tuo suuri ajatus oli huomannut olevan naiselle lohdullista ja miellyttävää syötävää.

Tämä hieman helpompi ajataus ryysti kahvikuppinsa loppuun ja kaapi pohjalle jääneet sokerit lusikalla suuhunsa. Nainen hymyili ja tervehti ajatusta kädestä pitäen ja hyvää seuraavaa vuotta toivottaen. Seuraavan loman aikana ajatus päätti, vielä käydä naista katsomassa, mutta se saattaa olla viimeinen vierailu. Nainen tuntuu olevan kummallisen valmis jättämään tämän ajatuksen taakseen. Eikä ajatus siitä pahastunut, sehän oli ajatusten tehtävä,auttaa eteenpäin ja tulla hyödyttömäksi. Se tiesi, että naisen liitto ajatusten, järjen sekä nykyään myös sydämen kanssa, on kestävä ja vakaalla pohjalla. Onneksi nainen oli vastustanut kaunista kesäpäivää ja ottanut hänet sekä muut ajatukset vastaan. Niin ajatus otti, kasasi viittansa liepeet, painui sille tarkoitettuun lokeroon jättäen tilan tuolle suuremmalle ajatukselle. Päivällisvalmistelut olivat jo käynnissä.