Kaikenlaista

Myönnettäköön, että kuva on kesäkuvaksi melko kehno. Olkoon näin, mutta se on otettu pyörälenkin aikana ja olen hiton ylpeä itsestäni, että tuolla reissulla poljin 16 kilometriä. Istuin kuvan ottamisen jälkeen rantakivellä. Sanottakoon, että keskellä lahtea on joutsen. Toinen joutsen on kauempana rantakaislikossa. Lisäksi näkyi naurulokkeja, jotka lensivät ruovikon yllä yrittäen pyydystää sudenkorentoja. Tätä en edes yrittänyt kuvata. Kuvan ainoa tarkoitus oli todentaa pyöräretkeni itselleni ja miehelleni, jolle luonnollisesti lähetin kuvan todisteeksi reippaudestani. Sanottakoon vielä sekin, että oli valtavan siistiä istua kivellä ja antaa tuulen kuivatella hikeä. Samaan aikaan ihailin joutsenta aamupuuhissaan. Kaunis lintu, joka myös osaa olla hetkessä kiinni. Toisin kuin minä, joka mietin, että jokohan pitää lähetä. Pysäytin ajatuksen ja jatkoin istumista, sillä oli kaunista eikä kiirettä mihinkään.

Nyt istun sohvalla ja kirjoittaessani samaan aikaan takaraivon jossain lohkossa suunnitteleen pakkaamista. Lähden jonkun ajan kuluttua Mathildedaaliin. Pieni hotelluhuone ja kaunis ympäristö odottavat minua. Matkustan yksin. Pidän jo nyt siitä tunteesta, joka valtaa minut istuessani ratin taakse. Edessä maantie,kesä ja tuntematon. Matkustaminen yksin on minulle uutta. Pidän kuitenkin siitä, sillä voin olla jokaisessa vaiheessa juuri kuten haluan. Oman elämäni historialla tuntuu melkein luvattomalta ja itsekkäältä nauttia jostain uudesta ilman toista ihmistä. Selätän tuota tunnetta ja juttelen lohduttavasti itselleni. Minulla on oikeus ja minulla on onnekkasti myös mahdollisuus. Miestäni hieman naurattaa kipuiluni. Olen siis itse se, joka asettaa rajoituksia matkustamiseeni ja ajatteluuni. Opettelen siis uudenlaista tapaa olla minä ja uudenlaista tapaa olla itsenäinen. Ei muuten pöllömpi tapa terapoida itseäään. Viime kesänä yövyin majakkasaarella ja palaan niihin maisemiin ja tunnelmiin aika ajoin. Teen myös reissun siskon kanssa ja yhden entisen työkaverini luokse.Moottoritie on siis kuuma ja käännään radiossa volyymia kovemmalle ja laitan aurinkolasit päähän.

Alan hiljalleen käsittää, että olen lomalla. Olen tehnyt työtä sen eteen, että irtaannun täytyy-ajatuksista. Olen ollut joutilas. Alkuun hieman pakottamalla, mutta tällä osa-alueella olen onneksi lahjakas, joten joutilaisuus on nyt jo melkein toinen nimeni. Luen, jos luetuttaa. Nukun, jos nukuttaa. Katson televisiosta kaikkea mitä en olisi uskonut katsovani. Iloisin olen siitä, että haluan taas liikkua. Pyöräily ja kävely tuntuvat hieman raskailta, mutta se johtuu vain rapakunnosta. Olen saamassa itseäni takaisin. Nautin myös luonnon kauneudesta. Ympärillä on kuhisten elämää, värejä ja ääniä. Minä kaiken keskellä itsenäni. Pidän aamu-tai iltapäiväsaunomisesta ja teen sitäkin ajatuksella, että se on vastoin yleistä tapaa. Saunan lauteilla maatessani hihityttää ajatus, että joku on juuri nyt töissä tai marketissa valitsemassa aineksia perheen ruokaa varten. Ihanaa. Syön sohvalla mansikoita ja huulia nuolleen laskeudun makuuasentoon ja vain olen.

Mietin miestäni ja odotan meidän yhteistä aikaa kesän aikana. Mietin, että meillä on edessä hitaita aamuja ja päiviä, joiden sisällön voimme päättää yhdessä. Voimme lipua ajattomuuteen. Ehkä kykenemme sulkemaan arjen vaatimukset ja puhallamme vastuuttomuuden kuplan yhteisen loman ajaksi ympärillemme.

Mietin myös sitä, että pitäisi jumpata enemmän varpaita. Pitäisi ehkä myös siivota kaapit….tai sitten ei.

Edessä on siis kesä monimuotoisena. Onnellisinta on uskallus elää sitä enemmän omana itsenä kuin aikoihin.