Kaikenlaista lumisateessa
Kaikenlaista on mielessäni kulkenut. Lumipyryn lailla täyttänyt maisemani ja osin olen liikaa määrää kolannut sivuun. Vaan minne mahtuisi ajatusten kasat? Työmatkallani muutaman päivän aikana olen ollut lumisateen muodostamassa pilvessä. Ohitse kulkevat rekat ovat avittaneet lumisadetta ja ovat saaneet kuolevaisen olon tuntumaan kuolevaiselta. Yksi liike väärin ja lumi pöllyäisi ojan pohjalla. Jotta näin ei kävisi, niin olen ajanut kieli keskellä suuta, lähes sananmukaisesti ja olenpa kaivanut autokoulun opettajan ohjeet oikeasta ajoasennosta muistiini. Radion lohduttava äänteen tuottama virta yrittää pitää kiinni todellisuudessa. Lähes näen lumikeijuja ja yksisarvisia. Luminen maisema vie mennessään ja kietoo maat ja mannut hiljaiseen vaippaansa. Radiosta, televisiosta ja facebookin virrasta voidaan poimia kiukkuisia ja manaavia huomioita. Ruuhkaa, peruttuja junavuoroja ja harmia. Minne mahtuu lumet, kuka kolaa ja kuka hiekoittaa? Vaan talvipa tulee kysymättä lupaa. Se tulee oikeaan aikaan eikä se tahdo yllättää, Onpa antanut varoituksen merkkejä ja kertonut ne meteorologeille, jotka työnsä puolesta jakavat tiedon meille. Ja kas, siitä huolimatta on talviraivo valloillaan. Onneksi on niitäkin, jotka ryömivät umpihangessa, kulkevat suu auki taivasta kohden, toiveena pyydystää muutama hiutale. Myönnän, että lumipyryssä ajaminen on keskittymistä vaativaa, mutta silti levoton mieleni ehtii sekunneissa pohtia vaikka mitä.
Trump. Jaksaako jankuttaa ja jaksaako vaivata mieltänsä? Viitsisinkö mainita lehtien paljastamia totuuksia ja päivitellä niiden mahdollista paikkaansa pitävyyttä? Valittu mikä valittu. Ehkä me ihmiset olemme ansainneet moisen öykkärin valtaan pääsyn. Ehkä me kuljemme laidasta laitaan ja puskemme päätämme seinään, ennen kuin ehkä tajuamme jotain. Tulisiko tajuta, että elämä on pientä, lähellä ja kaikki mitä teemme omassa elämässämme on merkityksellistä. Sillä ei pelasteta koko maailmaa, mutta oma koti pysyy rauhaisana ja rakkauden täyttämänä tilana. Ehkä olemme osa suurta taivaallista tutkimusta, jossa meille asetetaan ihmisiä ja tapahtumia eteen ja katsotaan mitä me niillä teemme. Tyhmyyksiä hyvinkin paljon sekä pahaa. Mutta edelleenkin kaikki kaunis on läsnä. Katsopa vain eteesi ja havainnoi. Emme kykene Trumpia suistamaan vallasta, mutta kykenemme elämään päin vastoin kuin hän. Joten en uhraa lumisateen keskellä Trumpille enempää sijaa. Onpahan hetkeksi unohtunut oman hallituksen toilailut kun globaalisti murehdimme.
Seksiä mietin. Sen miettiminen tarkemmin ajon aikana, ei ole hullumpaa. Tosin ajatukset sinkoilevat sinne ja tänne ja uhkaavat huurruttaa ikkunat kuten Titanic elokuvassa, joten sysään ne tietoisesti kulman taakse ja kaivan jotain arkisempaa pohdittavaa ja kas kummaa, aiheita löytyy.
Uusperheilyn saralla on vaihe, jossa lähes seestytään, mutta vain siksi aikaa, että voimme jälleen aktivoida opettelun, sisäistämisen sekä hyväksynnän. Vietin viikonloppuni yksin bonuspoikieni kanssa ja jokainen meistä hymyili vielä silloinkin, kun mieheni astui ovesta sisään. Mökkireissu kavereiden kanssa. Olivat kuulemma jutelleet pieruista ja alapään jutuista, mutta vielä enemmän vanhemmuudesta, parisuhteista ja rakkaudesta. Ihan kaikkea ei mieheni kertonut ja hyvä niin. Jäin miettimään miesten ja naisten välisiä reissujen eroja. Onko niitä? Eipä taida. Bonuspoikien kanssa vietetty aika ei avannut suurta rakkauden ja välittämisen tilaa uusperheen arjessa, mutta todistipa sen, että tullaan toimeen ja meillä on sama leffamaku.
Työthän ne vievät ihmistä samoin raha-asiat. Osuvat muutaman mutkan kohdalla mieleen, mutta tehokkaasti sysään niitä syrjään. Joutaa noitakin pohtia joskus muulloinkin.
Vanhempia mietin ja siskoja. Salille pitäisi mennä, mutta menenkin lenkille. Onko kaapissa maitoa? Entäpä ensi vuonna sitten kesällä, niin mahdunkohan siihen kesämekkoon jonka ostin kaksi vuotta sitten. Unohdin suihkuttaa kukat? Auto pitäisi tankata. Jäikö joku töissä tekemättä? Säärikarvat pitäis ajaa. Huomasin sen laittaessani töistä lähtiessä kenkiä jalkaan. Labrakäynnillä juttelin mukavasti rinnoista ja papakokeesta tuntemattoman naisen kanssa. Vertailimme rintojentarkistustekniikkaa. Hänellä on kuulemma kovat rinnat ihan niin kuin yhdellä ystävällänikin. Kahvilakäynti lämmittää mieltä, Teetä, hyvää kakkua ja mahtava uusi kahvila. Jalat puutuvat. Entäpä joululahjat, Seksi. Perhanan lumisade. Trump, vilahtaaa kaikesta vannomisestani huolimatta. Ohajusliike väistäessä jalankulkijaa palauttaa taas keskittymään turvallisuuten. Kivan värinen auto tuli vastaan. Entä jos hommaisimmekin koiran? On nälkä.
Onneksi työmatkani eivät kestä 45 minuuttia kauempaa. Pelkään pahoin ettei pääni kestäisi pidempiä matkoja kuumentumatta.