Kiitos, kun kävit lapseni….

Kuulepas lapseni, 
minä täällä, sinun äitisi.
Yllätit minut, kesken siivouksen, 
jouluisen hössötyksen, 
hieman väkinäisen pakerruksen ja puuhauksen.

Sydänalassa olen kantanut,
möykkyä, raskasta ja omituista.
En tunnistanut sen olevan itku,
en kaipaus, en suru enkä ikävä.

Olen unohtanut höpötellä kanssasi,
kunnolla, ajan kanssa, vain istuen,
ehkä vähän itkien,
kaiken kaipuun ulos päästen.

Ihanaa, että sinä lapseni,
jolla koti on sydämeni syrjällä
kerrot minulle kuiskaten sanoja,
ole, hellitä ja rakasta.

Vain sinä ja minä.
Ei muita maailmassa,
ei eilistä, ei huomista.
vain tämä aika.

Kiitos lapseni,
että kävit luonani.