Kiitos, kun olet lukenut
Herättyäni tuli itku. Syitä on monia. Liekö joulunhenki kotiutunut vai tietoisuus luvasta vain olla.
Elokuussa aloitin blogini kirjoittamisen, elämäni ja ajatusteni jakamisen. Aloittaessani en tietoisesti määrittänyt suuntaa, en aiheita enkä liiemmin suodattimia asettanut.
Olen siitä tyytyväinen. Kun istun alas ja tuijotan näppäimistöä, en aina tiedä millainen lopputulos edessäni on hetken päästä. Lopputulos on yllätys joskus myös minulle. Usein aihe tulee aloittaessa mieleen ja joskus se on muhinut ja muodostunut sanojen litaniaksi jo usean päivän ajan.
Kirjoitan niin kuin tunnen, olen kokenut ja niin kuin ajattelen.
En tietoisesti pyri johonkin suuntaan, vaan olen tahtonut antaa alitajunnalle ja minussa asuvalle minulle tilaa tulla ulos.
Moni aiheista on kipeä ja näin jälkikäteen ajateltuna rankka. Olen onnekas, että olen tässä tyytyväisenä ja onnellisena, kykeneväinen elämään.
Osa elämäni aiheista ovat kaukaisia, käsiteltyjä, edes jotenkin ja nyt kun niistä kirjoitan, tunne itseni etäisen ulkopuoliseksi. Välillä hämmmästyn, että näinkö elämäni on kulkenut, näinkö olen tuntenut. En siis enää vello kaikissa ilmiasemissani tunteissa vaan ikään kuin kirjoitan itseäni ja käsiteltyjä asioitani näkyväksi. Vapauttavaa ja ihanaa.
Nykyinen elämäni on aivan toista, kuin menneisyyteni. Olen kuitenkin molempien elämien tuotos ja kuva. En tahdo unohtaa, mutta en tahdo liiaksi jäädä kiinnikään. Näin minä olen rakentunut ja tällaiseksi muodostunut.
Tahdon kiittää Sinua. Sinä olet lukenut, tykännyt, et tykännyt, ihmetellyt, iloinnut, ymmärtänyt, mutta ennen kaikkea olet ollut mukana.
Tahdon kiittää kaikista kommenteista täällä, yksityisviesteissä sekä kasvokkain kohtaamisissa.
Olen yksinkertaisesti onnekas, että saan kirjoittaa ja jakaa ne Sinun kanssasi.
Kiitos siis.
Hyvää Joulua, sellaista, joka toivottovasti on toiveidesi kaltainen. Ja jos ei ole, niin toivon sinun saavan siitä silti itsellesi jotain. Jotain, mikä auttaa jaksamaan ja saa olon tuntumaan arvokkaalta.
Rauhaa ja rakkautta <3 Hymiö heart