Koolla ei ole väliä
Makasin eilen hierojalla kasvot pieneen rakoon pusertuneena. Puhuminen on vaikeaa. Onneksi vaikenen ja keskityn kosketukseen. Kylkiluiden välissä on lihaksia, jotka ilahtuvat huomiosta parkaisten ensin kivusta ja heti perään helpotuksesta. Kädet, jotka liikkuvat selkäni ja hartioiden alueella, asettuvat hetkittäin musiikiin rytmiin, joka soljuu pienestä soittimiesta huoneen hämärästä nurkasta. Huokaan, kuuntelen kehoani ja mietteitäni. Tuntuu typerryttävän voimalliselta. Minun lihakseni, minun kehoni. Keskityn oikeasti vain hengittämiseen ja sormien tuottamiin tunteisiin, vain hetken, kunnes ajatukseni tulevat tutusti seurakseni. Annan sen niille anteeksi, sillä ne ovat armollisella ja avoimella mielellä. Tuntevat minut ja huokailevat samaan tahtiin kanssani, kun sinnikäs lihaslukko vasemman lapani kohdalla antaa periksi.
En yrityksestä huolimatta kykene estämään ikäviä ajatuksia. Varoittaen ne valtavaat mieleni. Mietin, kuinka hieroja parkaa hieroo minua, naista, jonka itse tulisi pitää huolta itsestään. Hieman ylipainoinen vartaloni on kaikessa kauneudessaan hänen silmiensä alla. Kertomani mukaan käyn salilla, mutta tulokset rehkimsestä paljastuvat kokeneiden sormien runnoessa kehittymättömiä lihaksiani. Tunnen punastuvani. Aloitan tietoisen itsepuhelun. Minä maksan tästä. Yrittäjä saa siitä rahaa, jolla toteuttaa omaa hyvinvointiaan. Minä olen ansainnut tämän. Ajan päivittän 100 km ja jaan työpanostani täysillä antaen. Olen uusperheen jäsen ja jaan aikaani lapsille, jotka eivät ole minun. Olen lähtökohtaisesti ihan kiva tyyppi. Ja ja ja…..Suutunkin hetkeksi ja haluan vaimentaa vanhat aatokset, joiden mukaan olen kehno ja hemmottelua ansaitsematon. Ja mitä hittoa se oikeastaan hierojalle kuuluu onko minulla liikaa kiloja vai ei. Hierokoon, minä maksan. Vedän syvään henkeä ja livahdan uudemman minän vietäväksi. En itke, onneksi, sillä kyynelehtimiseen olen jo vähän väsynyt. Olen reipas ja olevinaan kokenut palveluiden käyttäjä.
Viikonloppuna kävimme mieheni kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Keskustelun aiheena fyysiset ominaisuudet ja niiden erot. Olen pidempi kuin mieheni. Olen selvästi myös painavampi ja mahdollisesti jopa vahvempi. Olemme ulkoisesti selvästi epäsuhtainen pari. Romanttisia elokuvia katsellessa nainen usein ikävissään pukeutuu miehensä paitaan tai verkkareihin, nuuskuttelee tuoksua ja kaipaa. Oman elämän ikävähetkissä ei tule mieleeni yritys ahtautua mieheni verkkareihin. Ne jäisivät noin polvien kohdalle ja ainoa mitä siinä tilanteessa nuuskuttelisin olisi tuskanhiki. En pysty istumaan ahtaassa ravintolassa mieheni syliin. Hän ei pysty nostamaan minua pöydälle, mikäli intohimomme niin sanelisi ja anelisi. Jos seison ryhdikkäästi, niin mieheni pystyy piiloutumaan taakseni, siis ihan kokonaan.
Oma naiseuteni on hyväksynnän tasolla ihan hyvässä kohdassa. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin pidän jopa liian isoista rinnoistani. Ovat kavereita kanssani ja yhdessä me hyväksymme harmaantuvat hiukset sekä karvat isovarpaassa. Olemme jopa siinä vaiheessa. että tilasin lääkärin , jonka tarkoituksen on terveydentilani kartoitus. Sokeriarvot, kolesteroli….Kauheata, mutta samaan aikaan tajuan, että ansaitsen tämänkin. Hyväksyntä yksin ei riitä, vaan tarvitaan myös oikeus pitää huolta, ottaa apua vastaan ja jopa vastaanottaa hemmottelua. Tuo kaikki ei olekaan turhaa, se kuuluu myös minulle.
Tuo minua fyysisesti pienempi mies, on minua monin tavoin henkisesti suurempi. Kokemusteni perusteella moni pitäisi minua henkisesti vahvana ja elämää nähneenä. Näin onkin, mutta myös toisella tavoin vietetty elämä antaa näkökulmia ja vahvuuksia. Oman itseni hyväksynnässä mieheni on ollut tavattoman tärkeä. Yhdessä olemme avanneet ajatusta miehisyydestä ja naiseudesta kokoon suhteutettuna. Mieheni on pohtinut, että kykeneekö hän takaamaan minulle riittävän miehisyyden, jotta pystyn pitämään itseäni naisena? Jumaliste. Minä olen ajatellut, että olenko runsauteni vuoksi mieheni miehisyyttä vähentävä. Olemme puhuneet tästä aiemminkin, mutta tämän kertainen keskustelu oli avoin tuuttaus ja ajatusten uudelleen päivitys. Jos olisin stereotypisesti tavatessamme ajattelut pituutta ja fyysista kokoa, niin en olisi nyt naimisissa miehekkään mieheni kanssa. Hyväksyvä ja rakastava kosketus kehollani. syliin sulautuminen ja huolenpito. Muistutus oikeudesta hierontaan ja lempeän päättäväinen kehotus tilata lääkäri.
Onneksi olemme sokeat kokoerollemme. Minulla ei ole koskaan ollut miehisempää miestä kuin nyt. Meinasin sen mokata huonolla itsetunnolla ja stereotypisella ajattelulla. Mieheni ei onneksi tyytynyt odottelemaan vaan vei. Ja ei, en vikissyt, mutta tajusin olevani kokonainen ja sen, että kaikki kehoon liittyvä on sallittua ja jopa suotavaa.