Koska on kaikenlaista, niin ajattelen hyviä juttuja

Viimeiset viikot ovat kulkeneet vauhdilla. Niin tuntuu olevan muillakin, ainakin niiden kanssa joiden kera olen keskustellut. Jokaisella tuntuu olevan pinnalla ajan nopea kulku sekä vallitseva pimeys vesisateineen.

Muutaman viikon aikana minulla on lohjennut hammas, auto jätti tien päälle sekä puhelin irtisanoi itsensä. Saattaisi harmitella enemmänkin, mutta jostain syystä  olen huokaillut ja hoitanut asioita eteenpän. Hammaslääkärille en ole vielä soittanut. Välttelen hänen kohtaamistaan mahdollisimman pitkään. Toisaalta se on kaiketi tehtävä piakkoin, sillä kevään aikana tulee käydä myös gynekologilla ja näiden kahden käynnin väliin on hyvä jättää toipumisaikaa.

Viime viikon sunnuntaina kävin tauon jälkeen joogassa. Olipa viisas teko. Kerta kaikkiaan jokainen solu, lihaskalvo sekä lihas kiittelivät päätöstäni puhumattakaan mielestäni. Taasen voisi kysyä, että miksi pitkä tauko, ja miksi et ole viitsinyt/jaksanut ja miksi sitä ja miksi tätä. Ajattelen mielummin niin, että hyvä että nyt. Hyvä minä ja onpa onnekasta, että tämä mahdollisuus on huomennakin.

Kohta menen salille vielä pidemmän tauon jälkeen. Hyvä, että nyt. Eniten jännittää uusi sali. Loin mieheni kanssa suunnitelman, että mikäli minua ei näy iltapäivään mennessä, tulee hän kurkkimaan ikkunoista. Vaihtoehtoina on, että olen jäänyt jumiin, en löydä ulos tai olen kykenemätön liikkumaan. Nauratti. Naurattaa jopa se, että aikuinen ihminen jännittää uusia tiloja ja sitä, että joku varmasti tajuaa minun olevan ensi kertaa kyseisessä tilassa. Mahdollisuus, että kysyy tuntemattomalta apua, on vaikea ajatus. Joku päivä kuljen salilla tottuneesti ja kokeneesti ja saatan luoda armollisia katseita haparoiville ensikävijöille. Olisko sittenkin pitänyt jatkaa vanhalla tutulla salilla? Ei, on vastaukseni itselleni, sillä hyvä näin. Mahtavaa, että  on mahdollisuus liikkua.

Parisuhteeni syvenee. Se on mahtavaa näin viiden vuoden yhdessä olon jälkeen. Olemme vuoden asuneet kahdessa kodissa, joten käytänteet ovat löytäneet toimiva uomat. Molempien mieli on asettunut kahden kodin väille vahvana ja kantavana. Sekä mieheni että minä puhumme enemmän tunteistamme sekä mennestä itsestä ja tulevaisuuden haaveista. Tämä on vaatinut tahtotilaa ja todellista halua kehittää suhdetta. Rakkaus on matkannut mukana tyynenä, sillä se on lienee tietänyt kaiken aikaa, että se ei ainakaan ole ollut menossa yhtään  minnekään. On eri mahtavaa olla naimisissa hyvässä liitossa.

Lapseni, ystäväni ja muutama läheiseni ovat edelleen läheisiäni. Näissä suhteissa puhutaan syvällisiä, aitoja asioita, ilmaistaan tunteita ja sitten jatketaan ihan puutaheinällä, höpöhöpöjutuilla ja nauretaan itsellemme sekä toisillemme. Rakkautta riittää sekä hyväksyntää eritahtisuudesta ja erilaisuuksista. Onpa hyvä, että on ihmisiä.

Viiden kuukauden terapia on osoittautunut yhdeksi viisammaiksi päätöksistäni. Voi kun jokaisella haluavalla olisi mahdollisuus terapiaan. Minä puhun ja puhun. Tunnen ja tajuan. Itken sekä ihmettelen. Olen niin avoinna kuin ihminen vain voi. Muutama oma salaisuus pysyy visusti turvassa, mutta niin pysyy kaikilla muillakin. On helpottavaa huomata, että ihan kaikkea ei tarvitse avata eikä ihan kaikkea tarvitse kohdata. Silleen vaan sopivasti, mutta aidosti siten, että korjausta ja vakautta vaativa sokkeli saadaan peruskorjattua. Olen etuoikeutettu tästä mahdollisuudesta ja suhtaudun siihen vakavasti.

En ole kertonut kaikkea sitä, mikä on aiheuttanut huolta sekä murhetta, mutta niitäkin asioita on melko paljon. Ne ovat määrittäneet viimeistä vuottani, jonka olen enemmän tai vähemmän joutunut tarkastelemaan elämääni sekä tunteitani pohjia myöden. Onneksi elämä kannattelee ja aika antaa mahdollisuuden katsoa vähän etäämmältä. Päätökset ja muutokset, joskus isotkin on ollut tehtävä. Parasta on olla olematta hiljaa. Hyvää on olla hiljaa joistakin asioista ja jopa vaientaa ne lopullisesti. Voi summata, että kaikesta huolimatta minulla on hyvin ja enemmän hyvää haasteellisia tuntemuksia ja asioita. Olen tehnyt niin kovasti töitä hyvinvointin  eteen, että hitto soikoon keskityn mielummin hyvään.

Nyt lähden seikkailulle uudelle salille….