Kuinka eletään oikein?

Olen elänyt. Karistanut vuosien varrella harteiltani ajatukset kuinka minun tulisi elää. Osa on katsonut hyväksyvästi, mutta useiden rivien välistä olen lukenut viestin; teet sen väärin. Elät toisin, kuin useimmat tahtovat, unelmoivat ja haaveilevat. Jo nuorena tulee olla kirkas tavoite työstä, parisuhteesta ja perheestä. Tietenkin. Muistathan opiskella. Olethan nuori, kyllä sinä jaksat ja mahdollisuudet ovat avoinna ihan kaikille, tartu kiinni. Tee, lue, pärjää ja jaksa. Valitse oikein ja pidä siitä kiinni. Älä harhaile, älä kulje pää pilvissä, sillä olethan jo aikuinen. Kaksi lasta, vähintään, sopivassa iässä. Omakotitalo 120 m2. Kiva terassi, kaasugrilli ja jalkoihin makaamaan kultainennoutaja, Bella nimeltään. Varaa matka kerran vuodessa ja muista valokuvata, rasvata kertoimella 30 ja syödä vain kypsennettyjä ruokia. Osallistu vanhempainkerhoon, talohallitukseen ja suorita kansalaisopistossa italian kielikurssi. 

Jos et elä noin, niin elä sitten kunnolla toisin. Ehkä taiteilija, jolloin erilaisuutesi on hyväksyttävää. Niin tai sitten näyttelijä, kirjailija tai elokuvaohjaaja. Muista kuitenkin olla boheemi oikein kunnolla, sillä jos tavoittelet tavallisuutta, et ole oikeanlainen taitelijia. Juo, tupakoi ja harrasta irtosuhteita. Kypsemmässä iässä seesty ja jaa kaikki kokemasi lehdissä ja omaelämäkertaisessa kirjassa, jota et ole itse kirjoittanut. Saa synninpäästö kaikesta mitä olet matkasi varrella tehnyt ja olet kansan lemmikki. Tavallisen ihmisen näin eläessä hän on vain säälittävä juoppo, epäonnistunut tai typerä, joka ei kykene pitämään elämäänsä hallussaan. Narkomaani jää näkemättä kadulla, mutta rock-tähti on selvitessään sankari. 

Miksi näitä mietin? Eikö jokainen mediakanava, aforismi ja itseään kunnioittava ihminen jo suolla oikeutta elää kuten tahtoo? Oikeutta tehdä omia valintoja tai yksinkertaisesti olla valitsematta, joka sekin itsessään on valinta. Ole vain juuri sellainen kun tahdot, mutta itsepä kärsit, lopulta kuitenkin. Älä välitä muiden mielipiteistä ja odotuksista, mutta elä kuitenkin ne alitajunnassasi ja koe huonoa omaatuntoa kun et niitä täytä. Vapaus tuntuu olevan päivän juttu, mutta ketä se koskee? 

Kun tapaat ensikertaa itsellesi vieraan ihmisen, mitä kysyt? Työpaikkaa, perhetilannetta ja tulevaisuuden suunnitelmia. Vanha tuttava kysyy lasten kuulumisia ja lomasuunnitelmia. Kerrataan elämän kulkua ja mitataan onnistuminen asuntolainanan vähenemisellä tai uuden auton lisävarusteilla. Onnistuminen ihmisenä on siis onnistumista työelämässä, parisuhteessa tai saavutetussa materiamäärässä ja laadussa. 

Tiedän kärjistäväni ja olevani mustavalkoinen. Toisaalta olen varmasti osin oikeassakin, mikä on surullista. Surullista siksi, että kun asiaa avaa kahdenkeskisissä keskusteluissa, niin yleiset odotukset tuntuvat olevan suurimmalle osalle painona repussa. Yllättäen suurin osa suree suuria odotuksia ja kokevat itsensä huonoiksi, kun eivät niitä täytä. Hyvän tähden sentään meitä ihmisiä. Yksi suree matalaa koulutustasoa, vaikka elää hyveellisesti, tekee vapaaehtoistyötä ja kutoo villasukkia keskoslapsille. Toinen häpeää vuokra-asuntoaan, viiden lapsen yh-äiti, joka tekee kahta työtä, rakastaa itseään ja lapsiaan. Entäpä syrjään hakeutuva ihminen, joka ei tahdo rallata ulkomaailmassa, vaan tahtoo olla hiljaa, katsella lintuja ja iltauutiset puoli yhdeksältä. Hyviä ihmisiä. Vaikenevat isommassa seurassa, koska eivät tavoita tunnetta, jossa pitäisi jotain muuta tavoitella. Eivät ymmärrä miksi pitäisi lomailla hiekkarannoilla, koska lähimetsä tarjoaa rauhan. Kohkaamme suunnitelmia ja tavoitteita, mutta kenen ne lopulta ovat? 

Minussa asuu kapinallinen. Käyn töissä ja tahdon opiskella lisää. Omat lapseni ovat aikuisia, joten olen elänyt myös sen vaiheen. Asun vuokralla, ja minulta kysytään, koska aion siirtyä omistusasujaksi. En ehkä koskaan tai sitten joskus. Olen naimisissa, toista kertaa, mutta sehän onkin jo tavalliseksi luettavaa, vain lievää paheksuntaa aiheuttava epäonnistuminen. Ulkoisesti melko tavis. En haikaile mummoudesta, vaikka kaiketi pitäisi. 

Läheisiäni elää monissa erilaisissa tilanteissa. Mikä minä tai kukaan on sanomaan, että yksikään meistä eläisi jotenkin väärin tai epäkelvosti? Ns. normiasiat kuten työ, avioliitto ja perhe eivät kuulu kaikkien tavoitteisiin. On myös ärsyttävää kuulla maininta, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Ei ole. On saamarin suututtavaa kuulla, että omat valinnat määrittävät kaiken. Ei määritä. Hyvää elämää voi elää, vaikka se joidenkin silmissä näyttäisi epäonnistumiselta. Väitän, että usean omakotitalon terassilla grillaa sisäfilettä useampi surullinen ja muualle tahtova ihminen. Yliopistosta ei valmistu automaattisesti onnellisia ja kaikessa onnistuvia ihmisiä. Perhellinen ei ole ainoa, joka ymmärtää elämästä jotain suurempaa. 

Jos voisin, niin taikoisin hyväksynnän pilven, josta sataisi empatiaa ja ymmärrystä. Sade peittäisi lempeästi ja saisi meidät näkemään ihmisen jokaisessa meissä. Sade auttaisi tajuaamaan monenlaisia tapoja elää. Hyvä elämä ei ole millään tavoin määriteltävissä yleisin normein. Ei löydy oikeanlaista kategoriaa, josta voisi poimia oikeat asiat elämän ostoskärryihin. 

Pahoittelen niitä kertoja, jolloin olen ollut tuomitseva ja olkiani kohautteleva toisen elämän äimistelijä. Pyydän anteeksi, jos olen jotain joskus loukannut. Olen ollut ajattelematon ja samaan aikaan ihan tavallinen ihminen, kuten kuka muukin. Yritän avartaa ajatusmaailmaani ja olla arvostelematta ihmistä, joka elää toisin kuin minä.