Kun hyvyys ahdistaa

Kaikki on hyvin, vihdoin. Ja kun kaikki on hyvin, tulevat ajatukset, jotka meinaavat viedä hyvän mennessään. Salakavalasti nakertaa hyvin luotua pohjaa. Pala palalta murentuu sokkeli, jonka valamiseen meni yksi ihmisikä, tuhansia työtunteja ja satoja tunteja pohtien vietettyjä hetkiä. Jokainen tahtoo hyvää ja pääsäntöisesti jokainen on hyvänsä ansainnut. Entäpä sitten kun hyvä ahdistaa? Entä, kun se pelottaa ja tuntuu itselleen kuulumattomalta? Ihosi hylkii hyvää ja käännät selkäsi, jottet sitä näkisi, et kuulisi ja ettei se vain tartu. 

Oletko istunut katukahvilassa tai baarin nurkassa ja katsonut rakastunutta paria? Rakastunut pari istuu muina miehinä vierekkäin, mutta heidän kahden välillä näkyy näkymätön side, joka pitää heitä tiukasti yhdessa vaikka ovatkin erillään. Siitä kertoo kosketus, hajamielisti keskustelun lomassa annettu ja katse, joka seuraa kumppani hänen poistuessa hetkeksi. Paikalleen jäävä istuu levollisesti, sillä hän tietää kumppanin palaavan, istuvan viereen ja taasen koskettavan. Tuo onnellinen pari huokuvat rauhaa ja se katsojan huokaisemaan ja toivomaan itselleen samaa. Mutta, jos et ole valmis hyvään, et saavuta kuvattua tilaa. Jos sielusi pohjalla vikisee pieni ääni, joka tiedottaa, että onnellinen ja tasapainoinen parisuhde on mahdotonta ja että aivan varmasti toinen kumppaneista ei ole puhtain paperein liikkellä, niin et saavuta hyvää koskaan. Hyvä ei tartu epäilijään, ei kateellisen, mutta ei myöskään pakenevaan. 

Oletko katsellut onnellista paria ja miettinyt, että kuinka kummassa he ovat pysynyeet yhdessä? Minä olen ja olenkin monta kertaa. Pieneen päähäni ei ole mahtunut ymmärrys, että jotkut parit ovat aidosti yhdessä aidosta rakkaudesta, täysin vapaaehtoisesti ja mistään muusta haaveksimatta. Tuollainen toisiinsa sitoutuminen ilman epäilystä on kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää. Pyytetön toisen huomioiminen ja vankka usko yhteiseen vanhuuteen saa kyynisemmän katselijan hymähtämään. Hyvä parisuhde on mahdotonta ymmärtää. 

Hyvässä parisuhteessa saa olla kiukkuinen, mahdoton ja jopa raivostuttava, mutta se ei johda pientä riitaa suurempaan. Se ei johda ainakaan eroon, katkeraan puhelinsoittoon ystävälle eikä varsinkaan kolmen päivän juopottelureissuun. Hyvässä parisuhteessa molemmat koskevat tiskeihin, imuriin ja hoitava yhteisiä lapsia, mikäli niitä on. Käsittämätöntä on se, että hyvässä parisuhteessa saa olla jaksamaton, aivan poissa tolalataan tai järjettömän onnellinen onnistumisestaan ilman että suhde ajatuu epätasapainoon, jota on haettava ajan kanssa takaisin. Hyvä parisuhde on ällöttävän siirappinen ja imelä. 

Kaksi aikuista ovat toisilleen hyviä, vaikka teksi mieli repiä hiukset päästä, siis jos niitä on revittäväksi asti, ja huutaa maailmalle toisen järjettömyyttä. Illan tullen on ihanaa kaivautua kainaloon ja nauraa hetkelliselle järjettömyydelle ja paijata jäljelle jääneitä hiuksia, oikoa niitä, jotta kestäisivät seuravaan herpaantumiskohtauksen. Kaksi aikuista seisovat toistensa takana muuallakin kuin kaupan jonossa. Ihaninta on, että kumppani seisoo takanasi vaikka olisit täysin väärässä. Hän luottaa siihen, että huomaat sen itse ennemmin tai myöhemmin ja hänen ei siitä tarvitse erikseen huomauttaa. Hyvä parisuhde on käsittämättömän kärsivällinen ja ymmärtäväinen, jopa virheiden ja heikkouksien osalta. 

Ja tuo kaikki hyvä on mahdollista teinirakkauksien kohdalla. Kuinka muuten löytyisi pareja, jotka ovat yhdessä kulkeneet 20, 30, 40 ja jopa 50 vuotta, Kaikki 50 ylittävät ovat erityistunnustuksen ansaitsevia, mutta ei utopiaa, koska myös sellaisia on dokumentoitu olevan.

Onko hyvä parisuhde mahdollista myöhemmällä iällä? Onko se mahdollista eronneena ja karanneena ja vääriä valintoja tehneenä? Onko mahdollista saavuttaa hyvä parisuhde, jos se on alkanut huonosti ja saavuttanut huikeita ristiriitojen aallokoita? Lienee on. 

Kuinka hyvä parisuhde otetaan vastaan, kun alkuelämän aikana on saanut pettyä, on tullut satutetuksi tai on itse ollut jääräpäisen oikeassa, huomaten, että olikin täysin väärässä. Kuinka voi onnistua, kun on tähän asti kohdannut toisenlaisia kokemuksia? Hyvä parisuhde saattaa olla pelottava ja usea sellaisen saadessan pilaa sen painiikilla. epäuskolla tai sitä liikaa koettelemalla. Isketään draamavaihde päälle, kaivetaan huonoja puolia ja paisutetaan niitä ja hyväksytetään ajatukset ystävällä, joka sinun mieliksesi ne todeksi todentaa. 

Minä olen rakastunut. Olen rakastunut hyvään mieheen. Minulla on hyvä parisuhde, jossa saan olla kaikkea sitä mitä en tiennyt edes olevanikaan. Miksi siis selviän nyt, vaikka kaikki hyvä lähes ahdistaa? Ehkä osin siksi, että puhun. Ehkä siksi, että vaadin itseäni näkemään sen mikä on edessäni ja uskomaan siihen. Varmasti ainakin siksi, että ymmärrän ansaitsevani hyvän parisuhteen. Ymmärän olevani ihan hyvä ihminen, joka on kohdannut toisen hyvän ja kaikki ainekset hyvään parisuhteeseen ovat pöydällä. En tahdo antaa hyvän enää ahdistaa vaan tahdon sen olevan tunne ja asia, joka nyt väistämättä kuuluu joka päiväiseen elämääni.