Lantiopohjan lihakset
Taas kerran sain itseni kiinni itseni analysoinnista. Pohdin etu- ja takaperin teinkö oikein vai olisiko kenties jotain pitänyt jättää tekemättä. Sanoinko oikeat sanat vai olisiko ollut syytä olla hiljaa? Todensinko muille näkemyksen siitä, että olen puhuva pää, joka suoltaa ulkoa opittuja sanoja suu vaahdossa ja olettaa, että muutkin saavat samasta ajatuksesta kiinni.
Hymyilinkö kenties ystävällisesti vai jäikä hymy puolitiehen, saavuttamata silmiä. Hyvän tähden. Olemukseni saattoi kieliä vastustusta asiaa kohden, vaikka ajatuksissani en edes kuunnellut. Olinko kädet rinnan edessä ristissä vai nojauduinko kiinnostuneena eteen päin ja nyökyttelin oikeissa kohdissa?
Esiin tuottamani ajatus. Oliko se perustelua vai vain väsymyksessä tiuskaistu? Ehkä en tiedäkään tarpeeksi ja nyt nolasin itseni viisaammaan edessä. Jestas. Olisiko niin. että hiljaisuus olisi ollut se parempi valinta kokousessa? Puhuva pää vai hiljaa nurkkaan vetäytyvä? Ripsiväriä ehkä liikaa ja ne korvakorut eivät sopineet tilanteeseen.
Mahdankohan olla huono aviopuoliso? Olenko riittävästi sanonut rakastavani vai pidänkö miestäni jo itsestäänselvyytenä? Lapset, liian vähällä huomiolla. Ystävät, sama laulu. Luontoa en ainakaan tänään ole suojellut ja luomin sijaan taisin ostaa jotain, varmaan on geenimanipuloitua. En hymyillyt, enkä ihaillut lapsen käsityötä riittävästi. Huono lapsi. En ole vieläkään varannut joogatuntia. Kiitoskortit lähettämättä…
Ostin lakua. Söin sitä kaksin käsin, lauloin Haloo Helsinkiä ja ajoin autoa. Päässäni surisi loppumaton itseanalyysi. Sen vaiensi mukavasti kesken laulun (suun sisällä viisi sukulakua) yllättäen saapuva aivastus. Lakua tuulilasissa ja ratissa. Mietin, että pitääkö loput suuhun jääneet sylkäistä niiden saastuttua aivastuksen tuottamasta limasta. Pysyn kaistalla. Nielaisen ja lisään äkkiä uuden ja puhtaan lakun tilalle.
Loppui itseanalyysi. Olen hyvä ja kelpaan tällaisena. Sen joogatunnin kyllä tilaan, koska lantipohjan lihakset melkein antoivat periksi. Aivastuksen aikana lensi lakua tuulilasiin ja melkein pissat housuun. Olen ylpeä pidätyskyvystäni ja iloinen penkkien puhtaana säilymisestä. Haloo Helsinki oli ja meni siirryin laulamaan Juha Tapiota, miettimättä enää yhtään mitään.