Maailma muuttuu ja samaan aikaan myös alushousumallini
Rakastan alushousuja, jotka pysyvät vatsan yläpuolella. Ei siis jatkuvana rullautuvana, edes takaisin kiskottavana vyötärönauhana. Rullautuvuus on myös selvä merkki väliin jääneistä liikuntahetkistä, joten itsehuijauksen maksimointia on pitää jalassa maksialkkareita. Pinnallinen naiseus junnaa aika ajoin tätä vaatevalintaa vastaan, mutta kun on päivän kiskonut katoavaa vyötärönauhaa takaisin sille tarkoitetulle paikalle, on aika luovuttaa. Toinen vaihtoehto on karmaiseva määrä jumppaa ja ikävähkö ruokavalio. Maksit ovat siis itsevarmuutta nostattavat housut, kauniit sellaiset ja ihan hiton mukavat.
Villasukat ovat pop. Nykyään melkein kaikki tunnustautuvat villasukkafaneiksi. On lyhyttä mallia, pitkää vartta, hassua kuviota ja neulominen ei enää ole mummojen juttu. Minulla ei ole enää mummoa, joka sukkia kutoisi, joten joudun käyttämään vieraita naisia, jotta villasukkakokoelmani karttuisi. Onneksi kutovia naisia löytyy. Nyt tilauksessa on reiteen asti yltävät sukat. Saavat korvata silkkisemmät stau up- malliset viritelmät. Suomen talvi ja sama alas rullautuvuus kuin alushousuissa, vakuutavat tämän valinnan viisaudesta.
Yllämainitut esimerkit ovat ainoastaan osa muuttuvasta maailmastani. Sitä mukaa, kun olen löytänyt sisäistä naiseuttani, olen vaihtanut epämukavat rimpsut käytännöllisempiin vaihtoehtoihin. Kauniita vaihtoehtoja löytyy. Samoin ihania materiaaleja ja maksikokoisissa alushousuissa saattaa olla jopa pitsiä. Verkkarit ovat seksikkäät, jos olet niin päättänyt. Niissä ei tarvitse olla reikiä eikä mallin tarvitse olla lökö, mutta jos ne tekevät olosi mukavaksi, niin sisäinen seksikkyys saa tilaa tulla esiin.
Seksikästä ei ole liian pienet pitsiunelmat, mutta sopivat aikuismallit kylläkin. Seksikästä ei ole kiemurrella vääristä paikoista puristavissa vaatteissa. Seksikkyys kasvaa korvien välissä, se tunkee ihon lävitse ja huumaa tullessaan. Se kietoutuu jäsenien ympärille, on jalassa sitten verkkarit tai farkut. Seksikkyys on tunne, ei vaate, eikä ulkokuori.
Itsevarmuutta naiseuteen tuo myös ryppyjen rakastaminen. Niitä pitää katsoa peilistä oikein tarkasti, rypistellä naamaa ja antaa niiden oikein loistaa. Kehumalla niitä kauniiksi, ne saavat arvostusta, joka niille kuuluu. Ovathan rypyt osa sinua ja ne seuraavat mukana tahdoitpa tai et. Miksi vihata, jotain sinuun kuuluvaa ja kadottaa seksikkyys voiteisiin menneisiin rahojen mukana. Ja veikkaan, että rypyillä on salaliitto, joka tuplaa niiden määrän sitä mukaa, kuin sinä yrität niistä päästä eroon.
En kauheasti pidä vatsastani. Katselen sitä aika ajoin ja tuumaan, että jotain olisi tehtävä. Ja teenkin, kunhan jaksan. Vatsani ei kuitenkaan estä minua pukeutumasta kauniiseen mekkoon. Se ei estä vastaanottamasta kosketusta, eikä se millään muotoa ole itse aiheuttanut tilaansa, joten miksi sitä soimaisin. Hellin sitä ja paijaan ja rääkkään sitä jumppaamalla, koska siitä se kuulemma myös pitää.
Harmaita hiuksia, säärikarvoja, öisiä kuorsaamishetkiä ja kankeata ylösnousua lattialta. Sitä kaikkea on muuttuva maailmani. Se on myös naurua itselle. Se on itsensä rakstamista. Se on hyväksymistä muuttuvuudesta. Pidän siitä millainen on ajatusmaailmani ja tapani katsoa elämää. Miksen siis pitäsi kehostani? Kehosta, joka mahdollistaa minulle kaiken sen mitä teen. Maailmani siis muuttuu ja samoin ajatus itsestä. Hyvä niin.