Millainen morsian?

Minun pitäisi kaivaa itsestäni esiin morsian. Se on vielä piilossa kehossani ja ajatuksissani.

Nuttura vai huolettoman luonnolliselta näyttävä kampaus?

Koemeikki, mitä ihmettä, miksi sitä pitää kokeilla?

Korsetti, alusasu, rintaliivit ja sukkanauhat.

Korkokengät vai ei?

Hääpuku. Kysyttäessä onko se minkä värinen, on vastaukseni, että kyllä on. 

Häistä puhuminen saa minut edelleen hihittelemään tyttömäisellä tavalla, mikä ei keski-ikäiseltä naiselta ole toivottava suorite. 

Haasteena sisäisen morsiamen löytymisessä on tällä hetkellä muutama asia. 

1. Kauhea flunssa. Röhin, köhin ja puuskutan. Vikisen sohvan tai sängyn pohjalla ja toivon tulevan mieheni näkevän tilani ainoastaan hellyttävänä. 

2. Menkat ja edellisistä vain kaksi viikkoa! Apua. Hieman myös hikoiluttaa, joten olenko vaihdevuosien kynnyksellä?

3. Kaksi viikkoa sitten aloittamani lääkitys, ihollani asuvan ruusifinnin vuoksi, osoittaa ehkä jonkinlaista edistymistä. Hoito kestää kuitenkin viikkoja ellei jopa kuukausia. Syksy saapuu pian, joten liekö olen heleäposkinen siihen mennessä.

4. Kuntokuuri katkolla. Lue ensimmäinen ja toinen kohta.

Jestas sentään. Ihmiset tuntuvat ajattelevan häitäni enemmän kuin minä. Kaasoilla näkemyksiä ja kysmyksiä. Isäkin heräsi kysymään järjestelyista ja se on sentään jäyhä suomalainen mies.

Menu, valitsematta.

Juomat, ostamatta.

Sormus, kaupassa

Hääyö, vietetään jossain.

Polttarit?

Yhtä kaikki. Syksyllä menen naimisiin miehen kanssa, jota rakastan ja jonka vaimo tahdon olla. Toivon totisesti, että siihen mennessä sisäinen morsiameni löytyy ja hän ottaa vallan ja vie tahtoaan määrätietoisesti eteen päin. Kohti rakkauden satamaa ja ikuista onnea!