Minä luulin

Käsittämättömän kaunis päivä valkeni tietoisena siitä, että useampi kuin yksi ihminen, olisi valmis nauttimaan siitä. Se venytteli itseään ja oikoi yön jäljiltä jäseniään. Aurinko hymyili lempeästi ja katseli alas korkeuksistaan. Tuuli, vieno sellainen, oli valmis viilentämään tarpeen tullen, mutta yhtä kaikki valmis puhaltamaan pilvet kauas pois.

 

Talon asukkaat olivat valmistelleet tätä päivää jo useamman päivän ajan. Keittiössä oli käynyt melko hyörinä ja uuni oli kuumentanut jo valmiiksi kuumaa ilmaa vieläkin kuumemmaksi. Punaisia poskia, annettuja ohjeita ja joka paikka täynnä erilaisia suklaaherkkuja. Miehet ja muutama lapsi, isoäiti ja kaikki kynnelle kykenevät kantoivat tuoleja, pöytiä ja niiden päälle pöytäliinoja. Tuuli yritti aikansa kuluksi vähän keppostella, joten pöytäliinojen painoksi haettiin erilaisia koriste-esineitä. Puut valmistautuivat levittäen lehvistöjään, jotta voisivat tarjota varjoaan sellaista kaipaaville.

 

Alapihan puolella, siinä tien vieressä, oli sopiva paikka viritellä katoksen alle soittopelejä. Paikkansa löysivät rummut, basso ja sen isoveli kontrabasso. Paikkansa löysi myös kosketinsoittimet ja gonga-rummut. Asettelua ja virittelyä kevensi yhdessä tekemisen meininki ja tuttu rutiini, jonka soittajat osaisivat vaikka unissaan. Nuorinta soittajaa ehkä jännitti hieman ja hän joutu käyttämään oman aikansa löytääkseen sopivan hatun ja aurinkolasit. Hän ei olisi jättänyt tätä väliin mistään hinnasta. Kuka sanoo. ettei down-nuori ole toimiva osa orkesteria, jazzia luvassa, improvisaatiota ja ansaittuja aplodeja. Kieli vaihtuu sujuvasti ruotsin- , suomen- ja englannin kielten välillä. Eivät kielet välittäneet sanoista, jotka ehkä lausuttiin toisin, kuin kirjoissa on mainittu. Ne nauttivat siitä, että saivat olla osa tätä suurta päivää.

Ravintolapäivä oli valmiina alkamaan. Suklaantäytteinen, jazzia, aurinkoa ja vapaa sunnuntai.

 

Ensimmäiset ihmiset olivat portilla jo odottamassa. Kukin kulkija varasi paikkansa joko auringossa tai varjosta. Muutama levitti peitteen nurmikolle ja kuinka ihanalta tuntui kesäinen nurmi paljaitten varpaitten alla. Tuuli, jonka tehtävänä oli suoda helpotusta tarvittaessa, kierteli ja puhalteli niskaan ja helman alle. Sillä oli hauskaa ja aurinkokin asetteli itsensä ja soi kaikkein kauneimman säteensä juuri tähän pihaan. Pihan yllä leijui hyvää tuottavia virtauksia. Ne kulkivat pöydästä toiseen ja saivat ihmiset juttelemaan keskenään, ihan tuntemattomatkin. Keltaisen pöytäliinan peittämän pöydän ääressä istuu naispari, pitävät somasti toisistaan kiinni, välillä hellästi toisen suuntan nojaten. Heidän tummaihoinen poikansa kiipeilee lähipuussa, jostain syystä hän ei ole yhtä innoissaan jazzista, mutta suklaa kiehtoo kyllä. Isoisä kiikuttelee polvellaan lapsenlastaan ja yksi pieni taapero kulkee pelkät vaipat jalassaan pyytäen isäänsä tanssiin. Ja niin he tanssivat pihapuun alla, keskittyen toisiinsa ja tuuli liitty mukaan.

 

Ihmisiä tulee ja menee. Kahvila puolella, nuoret naiset palvelevat ystävällisesti ja hymyillen, kaikilla kielillä. Emäntä jaksaa hymyilla kaikille ja halata ja vaihtaa sanasen, ystävällisen ja kiittää tulosta. Bändi innostuu. Ihmiset taputtavat spontaanisti kesken kappaleiden ja nuori mies gongojen takana hymyilee, seuraa katseellaan muita muusikoita ja antautuu musiikin vietäväksi.

 

Täydellinen sunnuntai. Ja kaiken lisäksi täysin totta. Joudun pohtimaan. Miksi kaiken tämän seuraaminen tuntuu sanomattoman hyvältä. Onneksi minulla on aurinkolasit, koska en juuri nyt haluaisi muiden huomaavan kyyneltäni, joka itsepintaisesti meinaa karata. Osa liikutuksesta johtuu tunteesta, että minä saan olla osa tätä kokonaisuutta täysin hyväksyttynä.Minua halataan ja halutaan kuulla mitä minulle kuuluu. Minä, joka olen umpisuomalainen kielipuoli, heteroiden keskellä kasvanut, olenkin sopiva juuri tällaisena. Ihanasti sekaisin kaikki luojan luomat, kukaan ei pohdi kuuluuko joku joukkoon. Kukaan ei mieti, miksi joku ei voisi osallistua. Ei löydy rajoitteita ottaa mukaan kuka tahansa portista kulkija. Tiedän, että olen osa kaunista tapahtumaa ja olen onnellinen ja etuoikeutettu.

 

Jos kaikilla meistä olisi mahdollista olla osa tuollaista kokemusta, niin olisko maailma parempi ja kauniimpi paikka? Jäisikö vähemmälle ennakkoluuloiset ajatukset ja loppuisiko turhat pelot ja asennevammat. Minä ainakin aiemmin luulin, ettei tuollaiseen kokemuseen ole mahdollista olla osana, täällä Suomessa. Tottuneempi olen ollut terassilla istumiseen, festareihin ja karaoke-iltoihin. Kuka sunnuntaina kuuntelisi bändiä, jazz-bändiä vieläpä, ja joisi juomakseen vain kahvia.

 

Olen onnekas, että aiemmin luulemani on harhaa. Aion osallistua, useammin, kaikkiin tarjottuihin tilaisuuksiin, joissa ihminen karvoihn katsomatta, otetaan vastaan kyselemättä ja hyväksyen.