Minulta sinulle, pieni tyttö minussa

Aina joskus, jossain vaiheessa elämää on hyvä antaa aikaa sisäiselle pienelle tytölle. Sille pienelle tytölle, joka aikoinaan syntyi, kasvoi ja oli tuleva minuksi, jollainen olen tänään. Nyt aikuisena minä näen sen pikkuisen tytön toisin. Pienenä olin kovin vakava, vailla kokemusta katsoa muilla kuin pienen lapsen silmin. Pieni sydän tuntee toisin, ajatukset ovat erilaisia, mutta niissä näkyy jo alku kehityksestä ja suunnasta, joka johdattaa niitä polkuja, jotka minulle on ollut tarkoitettuna. Tienviittoina, joita on ollut noudatettava ja sivuteitä, joita pitkin on ollut pakko kulkea. Ja kaikki nuo ajatukset ja tiet ovat johtaneet tähän hetkeen. Ja nyt minä haluan kertoa sinulle pieni minäni, että matka on ollut erilainen kuin toivoit, mutta lopputulos ihan kelvollinen. Ja nyt minä annan luvan sinulle eheytyä ja oikeutuksen siihen, että olit hyvä pieni tyttö.

 

Syntymäsi aikaan oli kaunis kesä. Hellettä ja lämpimiä tuulia, jotka hyväilivät sinua ja tuudittelivat vastasyntyneen lepoon. Ajan kuluessa katse kirkastui ja alkoi näkemään ympärillä tapahtuvia. Ja niin kuin kaikilla pienillä vauvoilla, oli sinunkin alkutaipaleesi syömistä ja nukkumista. Sinun untasi vartioi aina joku. Ei ehkä se, jonka oletit sen tekevän, mutta pidettiinpä sinusta huolta. Kasvoit, löysit sormesi ja varpaasi. Tutkit maailmaa suusi ja aistiesi kautta. Opit hymyilemään ja ottamaan katsekontaktia muihin ja sitten löysit kielen. Sanat, yksi toisensa jälkeen, tulivat ulos suustasi ja osa asettui ajatuksiksi. Ajatuksiksi, jotka odottivat ulos pääsyä. Pidit ne sisälläsi kuitenkin sinä pieni ja vakava tyttölapsi.

 

Kasvoit ja maailma aukesi toisin. Jalat kuljettivat vaikkakin alkuun haparoiden. Kolhuja, no niitä tuli, mutta kuuluivat asiaan. Et niistä suuremmin välittänyt, olithan utelias. Utelias näkemään mitä on nurkan takana ja mitä sisältää sinulle uusi maailma. Opit lukemaan ja istuit vakavana nenä kiinni kirjassa. Noidat ja ritarit. Peikot ja tuhannen ja yhden yön maailmat olivat pakopaikkasi. Et ehkä saanut olla sellainen, kuin olisit halunnut olla. Et saanut vastauksia kysymyksiin ja jäit vaille osaa siitä, mitä mielesi tarvitsi. Siis etsit itse. Ja niin aukeni maailma mielikuvitukseen. Kukaan ei saanut sitä sinulta pois. Siellä vaelsit ja tiedän että pelastit maailmankin, mutta et kertonut sitä kenelleään. Kukaan ei kuunnellut. Ja väliin mietit, onko aina näin. Luulit, että erilaisena, tähän maailmaan kuulumattomana jäisit yksin ja vain kirjat olisi seurana. Onneksi olit väärässä sinä pieni tyttö.

 

Tiedän, että kaipasit syliä, helliä paijauksia ja sanoja, jotka olisivat kertoneet että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Ja koska et kuullut, niin rakensit omaa maailmaa yhä ahkerammin. Uteliaisuutesi ole paras kaverisi, halu oppia ja tulla näkyväksi. Pidit pienen pääsi pinnalla, vaikka sitä väliin yritettiin nujertaa. Pienen lapsen keinot eivät vielä riittäneet vastustamaan aikuista. Leukasi nousi piirun verran ja teit päätöksen, että odottapa vaan, kyllä minä vielä näytän. Ja niin näytitkin, totta tosiaan.

 

Niin jatkui taival. Mutkainen ja välillä liukumäki oli sellainen, että vauhtia piisasi alas asti ja vähän ylikin. Kolahti kovasti ja sattui. Itkitkin ja olit valmis luovuttamaan. Sitkeästi eteen päin kuitenkin tallustit. Omat eväät repussa ja kirja kainalossa. Ja niin kasvoit isoksi ja sait ison tytön ja sitten myöhemmin aikuisen naisen keinot, kyvyt ja mahdollisuudet. Hyvä, että et antanut periksi.

 

Haluan sanoa sinulle pieni tyttö minussa. Ei, et ole niin kovin erilainen kuin muut. On paljon pieniä tyttöjä, jotka ovat kokeneet niin kuin sinä tai sitten ihan toisin. Kukaan ei ole niin kovin erityinen tai parempi toistaan. Mutta ainulaatuinen sinä olet. Olet kuin sormenjälki, jollaista ei ole kellään eikä koskaan tule olemaankaan. Olet ainutlaatuinen. Kukaan ei aseta ajatuksiaan eikä sanojaan, niin kuin sinä. Ei tunne samaa tunnetta, kuin muut, nähdessään sotaa tai rakkautta. Ainutlaatuinen pieni tyttö, joka ei antanut periksi. Jossain sydämen syövereissä tiesit olevasi juuri sellainen kuin sinun silloin pitikin olla. Et voinut omata tietoja ja taitoja, joita nyt aikuisen omaan. Ei haittaa. Ethän sinä pieni tyttö vonut mitään sille, että maailmasi oli erilainen kuin olisit toivonut ja tarvinnut. Mutta tiedätkö. sinä pieni tyttö, nyt minä voin muokata maailmaa ja olla niin kuin sinä silloin toivoit ja halusit. Sinulla on lupa olla eheytynyt minun kauttani. Sinulla on lupa olla surullinen ja iloinen, sillä minä annan sinulle siihen luvan. Sinä olet osa minua, sinä pieni tyttöni minussa. Pidän sinut mukana, kun potkin lehtikasoja ja lasken talvella pulkkamäkeä. Luen välillä satuja noidista ja halaan samalla sinua. Olet rakas, sinä pieni tyttöni minussa.