Minun äiti

Sinun ja minun tarina alkoi jo ennen syntymääni.

Syntymäni hetkellä meistä tuli yhtä.

Siksi, että voisimme erota, voisimme vihata, tuntea kaikkia tunteita, mutta ennen kaikkea rakastaa ja sen tajuttuamme palata.

Todeten, että minun ja sinun tarinat kuuluvat yhteen.

Myönnän kasvua tehdessäni, että pyörittelin silmiäni, en hallinnut tunteita sen enempää kuin ilmeitäni.

Harjoittelin sanan säilää, viiltelin ja annoin kuolettavia iskuja.

En antanut sinun tulla lähemmäksi, käytin keinoja joita minulla oli, hiljaisuus, mökötys ja käänsin selän. 

Ovi kiinni, puhelin kiinni ja sydän ihan umpilukkojen takana.

Hah, ajattelin, Näin minä ravistan sinua, näytän sinulle.

Työntää elämä eteenpäin, tuuppaa selästä ja mikäli et usko, niin sitten se kamppaa.

Sattuu polviin, sattuu sieluun ja umpilukkojen takana oleva sydän tahtoo ulos.

Kyllä minä äiti nyt ymmärrän. Ymmärränpä hyvinkin.

Äitihän sinä olet. Ihminen, tunteva nainen, jonka on ollut elettävä parhain taidoin. 

Äitihän sinä olet ollut silloin kun suljit silmäsi, kun sinua loukkasin. 

Pidit sanasi sisällä, tyynnyttelit itse itsesi. Ehkä itkit.

Pyydän anteeksi.

Sinua halatessani tunnen lämpöä, kädet ympärilläni kantaisivat minut maailman ääriin.

Välähdys käsistäsi ja tajuan, ne ovat kuin minun.

Sivuprofiilisi kuvastuu aurinkoa vasten, sekin on kuin minun.

Olen sinun lapsesi.

Kun kuolet, sillä niin sinä kuitenkin teet, minä istun ja kaivan kuvia muististani.

Istun hiljaa, mutta en osoittaakseni mieltäni.

Istun siksi vaiti, että pääsisit käymään luonani.

Halaisit, niin kuin ennen ja ymmärtäisin äänettömiä sanoja, joita lausuisit lohdutuksekseni.

Itkisin minäkin. Siksi itkisin, että olisin äitini lapsi.

Lapsi ilman äitiä.

Tajuaisin, että olenhan minäkin äiti, ihminen ja nainen.

Ja omille lapsilleni toivottovasti sinun kaltainen.

Hyvää äitienpäivää äiti!