Mitä se hyvä on ja kuka on hyvä?
Yritän olla valehtelematta, mutta valkoinen pieni valhe livahtaa välillä puheenvirtaan. Onneksi ei pahaa tarkoittavasti, mutta ilman valheita ei ihminen pärjää sosiaalisissa tilanteissa. En ole tappanut, kuin itikoita, kärpäsiä ja muutaman ampiaisen. Olen himoinnut toisen omaa ja ollut kateellinen. Ja kun oikein tarkkaan katsotaan 10 käskyn listaa, on todettava etten ole kovinkaan hyvä ihminen……
Kierrätän pahvit, metallin, paperin, lasin, ongelmajätteet, pullot ja nykyään myös muovit. Myönnän, että on ollut hetkiä, kun mieheni ei ole nähnyt, on osa kierrätettävistä ovat eksyneet väärään paikkaan. En tosin tee sitä enää…. En osta tarpeetonta, paitsi, kun luulen tarvitsevani ostamani tuotteen ihan varmasti. Pyrin ostamaan kotimaista, mutta lompakko on joskus toista mieltä. Luomua, totta kai! Niin, paitsi, niin arvaat varmaan, riippuu kuukauden vaiheesta ja tilipäivän läheisyydestä. Ostan luomua, kotimaista tai Reilun kaupan- tuotteita enenevissä määriin, sillä niin on parempi tai niin minulle on uskoteltu.
Syön enemmän kasvisruokaa, mutta en ole valmis luopumaan kesäisestä grillimakkarasta, jouluisesta kinkusta ja härän kylmäsavuleikkeleistä, makkaraperunoita unohtamatta. Tiedän että pitäisi, mutta oma prosessini on kesken. Mieheni on kasvissyöjä, joten pesen hänen kauttaan perheemme kasvoja puhtaammiksi. Lisään kasvisruoan määrä, puolustan kasvisruokailua ja tajuan suunnan olevan oikea. En vain ole vielä valmis.
Teen työtä erityistarpeisten lasten kanssa. Teen työni täysillä ja väitän tekeveäni sitä sydämestäni ja intohimolla. En noudata kaikkia totuttuja tapoja, vaan istun lattialla lapsen vieressä ja kehun häntä silloin, kun muuta eivät löydä kehumisen sijaa. No, se on vain työ, joten voiko sitä laskea hyvälistalle mukaan?
Ystävänä olen paikalla kun tarvitaan, melkein aina. Aiemmin en aina ehtinyt ja nykyään en aina jaksa. Pääsääntöisesti olen tavoitetttavissa aina, mutta puhelin saattaa olla äänettömällä ollessani väsynyt tai oman tilan tarpeessa. Ystäväni tietävät, ainakin toivon niin, että ovat minulle rakkaita ja autan heitä ollen heille läsnä mielelläni ja lähes aina. Elämä on kuitenkin sellainen juttu, ettei kukaan aina ole toiselle tavoitettavissa, joten oletan olevani riittävän hyvä ystävä. Ystävyyden saralla olen myös ystäväpalveluan kautta ystävä 84-vuotiaalle rouvalle. Tämä ystävyys on nykyään yhtä lailla aitoa ystävyyttä, ja kuvaus että vain vapaaehtoisuuspalvelun kautta ystävä, ei kuulu määrittämiseen puhuttaessa rouvan ja minun välisestä ystävyydestä. Hyvä juttu, mutta taidan olla enemmän saamapuolella kuin antavana osapuolena.
En ole kokenut olevan kummoisesti onnistunut vanhemapana, mutta vakuutan olleeni hyvää tarkoittava. Vakuutan teheneeni parhaani ja parantaneeni suoritustani aina kun siihen on löytynyt voimavaroja ja kapasitettia. Harmittaa, etten ole ollut parempi, mutta tässäkin kohdassa pyrin hyväksymmän sen, että olen riittävän hyvä edes tässä vaiheessa. Uusperheilyssä hyvyys onkin haastavampi juttu, ja olen käsitellyt sitä niin, että olen bonusaikuinen enkä edes pyri vanhemman kaltaiseksi aikuiseksi. Osin siksi tämä sujuu melko hyvin.
Tahdon suojella luontoa ja olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Ajan kaasuautolla ja se keventää omaatuntoani huomattavasti. En matkustele, mutta sen vähäisyys on osin johtunut taloudellisesta vajeesta, joten täysin en voi rintapieliäni röyhistellä ja väittää matkustamattomuuden olevan vain oma valintani. Kuitenkin mietin, että nykyään kun matkustaminen on mahdollisempaa, en aio sen määrää liialti lisätä. Eläinten oikeudet ovat tärkeitä, niin ja silti syön lihaa ja tahtoisin pitää elävää olentoa lemmikkinäni.
Käyn kosmetologilla, joka käyttää luomuluontaisaineita. Kasvojani hoidan tuotteilla, joita voi syödä. Pesen hiukseni shampoolla, joka on biohajoavassa pullossa. Meikkini ovat luontoa ja eläinten elämää kunnioittavia. Kainalooi laitan luomudödöä, mutta hiuksiini suihkutan lakkaa, joka varmasti kumoaa kaiken edellä mainitsemani. Pyrin siis hyvään, mutta koska olen sen verran turhamainen, niin käytän tuotteita jotka voisi jättää ostamattakin. Aiemmassa elämässä ostin halvinta miettimättä lainkaan sen vaikutusta luontoon. Niin tehdään silloin kun ei ole rahaa, eikä välttämättä jaksamista olla kiinnostunut keskilämpötilan nousemista maailmassa.
Tyttärenä olen aika ajoin kehno. Syyt kehnouteen ovat itsekkäitä, eikä kykyni olla mahdollisimman hyvä, jaksa aina ulottua vanhempieni suuntaan. Koska koen joskus olleeni epäoikeudenmukaisesti kohdeltu, niin vetäydyn välillä kauemmas. Eikä hyvän ihmisen pitäisi olla kaiken tällaisen yläpuolella unohtaen omat tuntemuksensa, sillä onhan elämä lyhyt ja anteeksi on annettava. Hyvä ihminen antaa anteeksi eikä jää kiinni vanhaan. Harjoittelen hyvyyttä tällä saralla ja onnistun siinä mielestäni ihan hyvin, ainakin tarkoitusperäni ovat hyvän puolella.
Olen Unicefin-kuukausilahjoittaja sekä maksan jäsenmaksuni joiden kohteina ovat SPR ja Nicehearts. Seuraan uutisia ja olen kauhuissani. Olen ns. suvakki ja olen sitä päämäärätietoisesti ja täysillä. Kun en kestä maailman epäreiluutta suljen television ja katson kissavideoita. Teen asennekasvatusta työni kautta, otan välillä kantaa keskusteluissa, mutta ennen kaikkea yritän sitä, että ajatukseni näkyisivät toiminnassani, edes pienesti. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa, puhua ja osallistua mielenilmaisuihin, sillä koen, että oman toimintani on riitettävä. Pitäiskö enemmän? Varmaan pitäisi, mutta jos otan elämäni kokonaisuuden huomioon, niin enkö ole riittävän hyvä?
Olenko siis hyvyyden arviointiasteikolla keskivälissä, ylitänkö sen, vai ilmoittaako asteikko minulla olevan vielä enemmän tehtävissä, jotta saavutan hyväksytyn hyvyyden? Paljonko on paljon ja mikä riittää? Ajattelen, että hyvyydessä on aikoja jolloin sitä on enemmän ja aikoja jolloin siihen juuri ja juuri kykenee. Hyvyyttä voi oppia ja sitä on opetettava. Hyvyyttä on paljon helpompi antaa ja tuntea, jos on itse päässyt hyvyyden kohteeksi. Hyvyyttä ei ole maailmassa lienee tarpeeksi, jos katsoo uutisia ja tekee päätelmänsä niiden kautta. Hyvyys asuukin ehkä mielummin pienissä piireissä ja esiintyy rohkeammin paikallisella tasolla. Toki se haaveilee isoista areenoista, mutta sen on ensin kasvettava pienillä esiintymislavoilla ja saatava mukaan riittävä hvviä ihmisiä, jotka uskovat riittävän hyvyyden todella riittävän. Hyvyyttä ei voi loppuun kuluttaa, mutta se varastoituu välillä ja on hieman horroksessa.
Hyvyyteen on hyvä tähdätä. Olkoon se tavoite, mutta jokaisen omilla resursseilla tavoiteltava.