Miten oikein pitäsi…..

Hetkeksi ajaudun vuosien taa, kesäiseen iltaan ja aitan  romantiikkaan. Romantiikka on 12- vuotiaalla vielä nupullaan, ujolla oraalla, mutta jokin aavistus omasta seksuaalisuudesta sekä seurusteluun liittyvistä ajatuksista eli ja oli, olivat todellisia, aavistuksia ja unenomaisia. Unenomista oli aitan hämärä, epämukava vuode, joka oli vieras, kuten oli paikkakunta sekä vieressä nukkuva, yhtä nuori, tyttö. Haparoivat kädet, juuri ja juuri toisen ihoa koskettaen. Mielessä joku toinen,  joku jonka nimeä hädin tuskin uskalsi ääneen sanoa, kuiskaten sen saattoi sanoa, huokaista ja sitten hiljetä. Mitään muuta ei tapahtunut, ei mitään sellaista, jonka voisi ajatuksia herättävästi julkisesti ilmaista ja saada ihmiset päivittelemään. Kaukana kotoa, kesäkodin perheen huomassa ja keskellä mitä ihaninta maalaismaisemaa, siellä kaksi, tyttöjä vielä, kokeilivat miltä tuntuu koskettaa toista ihmistä. 

Seksuaalisuuden ympärillä pyörii villi keskustelu. Uudet sanat ja määritelmät täyttävät otsikot, keskusteluohjelmat, tiedotteet ja jopa kirkon ja uuden lainsäädännön. En pysy perässä, mutta tahdon pysyä. Minä valkoinen ja heteroksi luokiteltava nainen, kaikessa yksinkertaisuudessani sekä etuoikeutettuna kaikkeen, mikä pitäisi olla kaikkien ilman säädöksiä, lakeja ja muiden ihmisten hyväksyntää tai paheksuntaa. En ymmärrä, mutta tahdon jollain tavalla käsittää. Suuntautuminen ja itsensä kokeminen muunsukupuoliseksi, lesboksi, transihmiseksi….kuinka monta onkaan määritelmää, mikä on niiden ero ja kuinka kutakin lähestyä, kaikki kuitenkin liitetään seksiin. Heterolta, siltä hyväksytyltä, ei kystä ensitapaamisella kuinka hän panee, harrastaa seksiä tai kuinka hän sen tekee. Hetero on kaiken yläpuolella ja vastaa kyselyihin nimettömänä ja tulokset julkaistaan iltapäivälehtien viihde-osastolla. Hetero on ihminen joka käy kouluja, tekee työnsä, pariutuu, lisääntyy ja menee naimisiin jos tahtoo. Kaikki muut ovat seksiä harrastavia, sitä kaiken aikaa ajattelevia kummallisuuksia, jotka vaativat oikeuksiaan ja tahtovat kulkea julkisesti, näkyvästi ihan kuten muutkin. 

Nyt voidaan todeta, kun lukee edellisen kirjoittamani kappaleen, että ajattelen stereotypisesti, omin ajatukseni median välityksellä ja muodostan kapean kuvani niiden perusteella. Kuinka sen muuten tekisinkään? Mutta minä katson ohjelmia, minä luen artikkeleita, tykkään facessa Setan sivusta, peukutan Tahdon-liikettä ja allekirjoitan adressin kaikkien avioliitto-oikeuden puolesta. Pesenkö omaatuntoani puhtaaksi ja olenko näennäisesti hyväksyvä ja sen kautta parempi ja suvaitsevaisempi ihminen? 

Huokaan, joskus, helpotuksesta, että olen sitä mitä olen. Tunnen olevani oikeassa kehossa ja olen löytänyt naiseuteni, jota häpeämättömästi joskus korostan. Oikeudekseni luen myös sanat, vaimo ja mies. Puhun pojistani ja tyttärestäni, vaikka voisin mainita heidät lapsikseni. Puhun oppilaistani jakaen heidät tyttöihin ja poikiin. Työtoverit ovat miehiä ja naisia. Vanhemmat ovat isejä ja äitejä ja sitten on vielä ukit ja mummit. Helppoa.

Olen pohtinut seksuaalisuuttani, useinkin ja antautuessa aidolle pohdinnalle, huomaan etten olekaan niin yksiselitteinen. Miksi naisen kaunis vartalo saa minut kääntämään katseeni? Miksi takapuolen kauniisti kaartuva muoto saa huomioni? Siksikö, että tahtoisin itselleni samanlaisen vai siksikö, että se aiheuttaa jotain muita tuntemuksia? Kuvitellessani itseäni kietoutuneena toisen naisen vartalon ympärille, pääsen hetken matkaa eteenpäin kuvitelmassani, mutta sitten se rikkoutuu ja avaan silmäni ja olen onnellinen miehestäni vieressäni. Todistaako tämä minut heteroksi, sellaiseksi yksiselitteiseksi ja yhteiskunnan kannalta oikein toimivaksi naiseksi mainutuksi ihmiseksi? Sytyn miehestäni, en kaipaa muualle, mutta olen elämäni aikana miettinyt vaihtoehtoja, jotka eivät kohdallani ole olleet realistisiksi muuttuneet, ajatuksia vaan, unenomaisia ja haihtuvia.

Näitä minä mietin. Mietin myös sitä, että useamman olisi hyvä miettiä. Olen törmännyt elämässäni useaan erilaiseen ihmiseen, mutta en ole ensimmäiseksi miettinyt hänen seksuaalista suuntautumistaaan tai yrittänyt selvittää onko hän mielestään oikeassa vartalossa. Olen nuorempana elänyt onnellisen tietämättömänä ihmisten kipuilusta ja halusta olla hyväksytty itsenään, mutta en elä enää. En tahtoisi, että kukaan muukaan elää ja vastustaa ihmisten kaunista ja erilaista kirjoa. 

Ihmisenä ihmiselle, on ollut ohjenuorani. Ihan vaan ihmisenä, kuinka helppoa ja kuinka kaunista.