Mutu- joogaa

Muutamasta asiasta voi päätellä ettei mieheni ole kotona. Huonolaatuinen valokuva, joka vaikuttaa tärähtäneeltä ja se, että en malta odottaa hähen kotiin paluutaan saadakseni apua kuvan kanssa. 

Kuvassa näkyvä tapa pitää sukkia, aiheuttaa miehessäni hymyjä ja hellyyden tunteita, tai näin sen ainakin tulkitsen. Tapa on kätevä silloin, kun varpaita hieman paleltaa, mutta muu osa jalkaterästä on selkeästi lämpimän puolella. Tassuttelen useinkin näin ja se on kätevää, sillä liukastumisen vaara pienenee, ikään kuin jarrusukat.

Jumppapallosta on, kevään auringon lisääntyessä, tullut jälleen ystäväni. Istun, vetkutan, hytkyn ja tasapainottelen. En käytä mitään ohjeita, vaan rohkeasti toteutan liikesarjoja, jotka tuntuvat hyviltä tai pahoilta. Totta tosiaan useampi liike tuntuu pahalta ja kummallisissa paikoissa kehoa. Aiemmassa elämässä ja parisuhteissa ei olisi tullut mieleenkään harrastaa pallojumppaa miehen nähden. Jumppaaminen, sen kaikissa muodoissa, tapahtui yksin ollessa tai, kummallista kyllä, salilla, jossa katsojia oli useampi kuin yksi. Miehen edessä jumppaminen oli ehdoton ei. 

Hikinen, tai vähintään nihkeä, nainen, pyöreän ulkomuodon omaavana pyöreän pallon päällä, ei vastaa mielikuvaani telkkarista nähtyjen jumppaneitojen liikehdinnästä. Hyppivä liike saa myös rintavarustukseni liikkeelle ja itse koen sen epämiellyttävänä, mutta en ole ajatellut viusaalista kuvaa mieheni kannalta. Kuitenkin vältän hänen nähtensä suurimmat hyppivät liikkeet. Maatessani, selällään ja yrittäessäni pitää tasapainoa, valuu vartaloni tasaisesti pitkin palloa, Ei ehkä kaunis näky sekään, mutta sillä ei jostain syystä ole väliä. Olen vapautunut. En tiedä johtuuko se miehestäni vai oman sisäisen itsetunnon kohoamisesta. Vartaloni ei ole entisen kaltainen, ja parisuhteeni on vain noin kolme vuotta kestänyt, mutta kuitenkin kehoni saa näkyä mitä erilaisimmissa asennoisa mieheni rakastavan katseen alla. 

Koska olen kerran käynyt joogassa ja nähnyt sitä telkkarista, olen kehittänyt ihan on mutu-joogan. Joogaaminen tapahtuu pallojumpan ja liian hätäisesti tehtyjen vatsaliikkeiden jälkeen, meidän punaisella olkkarin matolla. Nukkamatto on varmasti pehemeämpi kuin joogasalin lattialle levitetty ohut patja. Liikesarjat ovat yhtä vapaamuotoiset kuin jumppasarjani. Venytän vartaloani mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja aina kun tunnen venytystä, pyrin pysymään siin asennossa muutaman sekunnin. Tuntuu hyvältä ja keho kiittää. Minun joogaani kuuluu samaan aikaan myös television katselu tai mieheni rummutuksen kuunteleminen, soittaa sähkörumpuja meidän olkkarissa. En tässäkään vaiheessa pelkää hänen katseitaan, vaikka takapuoleni ei todellakaan ole edullisessa kulmassa ja poski rutistuneena vasten mattoa, ei näytä siloiselta. Kummallinen mies, sillä en häpeä olemustani ja aika ajoin kömpelöltä näyttävää liikehdintääni. Taitaa olla rakkautta ja tunnetta ehdottomasta hyväksynnästä. 

Pohdin hetki sitten hyppääväni pallon päälle ja mieheni sanoi, että häntäkin voi käyttää alustana…Mitä lienee tarkoitti. Sininen jumppapalloni ja punainen mutu-joogamattoni odottavat. Riisun sukat kokonaan, sillä varpaita ei tänään palele.