Nainen ja autoilu
Eilen meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun, lukiessani facebookin uutisvirrasta poimittua juttua. Aamulehdessä pieni artikkeli naisautoilusta, joka Suomen sovinistiseuran mukaan pitäisi kieltää. Tarkistin kalenterista päivämäärää. Ei ole 1.4., joten ei mene aprillipilana. Olen nainen, joka on aina pitänyt autoilusta. Jos tuo artikkeli on totta ja adressi, jota kastaan naiseutoilun kieltämiseksi, niin se on yksi tämän kesän uskomattomimmista jutuista. En ole kokenut olevani feministi tai halunnut olla sellainen, mutta nyt saattaa viritä orastava tunne sen tarpeellisuudesta.
Todistaakseni, että nainen ja autoilu sopivat yhteen, esitän tässä nyt autotietämystäni.
Minulla on ollut monta autoa. Niitä on ollut monta eri väristä, erityisesti tykkäsin siitä sinisestä. Autoissa on neljä rengasta. Ratti on sitä varten, että noita renkaita saa käännettyä. Pääsäntöisesti kääntyvät eturenkaat, koska ohjaaminen on siten helpompaa. Renkaita on kolmea eri mallia. Nastarenkaat, kesämalli sekä kitkaiset vaihtoehdot. Nastoja tarvitaan talvella, koska saattaa olla liukasta, jäätä ja sataa lunta. Mikäli talvella sataa vettä, niin kuin nykyään usein tapahtuu, niin ei saa vaihtaa keäsenkaita. Laki näin määrää. Renkaita pitää välillä vaihtaa. Renkaiden vaihto ei ole rakettitiedettä, koska minäkin olen sen tehnyt. Nykyään renkaani vaihdetaan rengashotellin setien toimesta. Ei siksi, ettenkö suoriutuisi siitä itse tai etteikö mieheni sitä voisi tehdä, vaan siksi että sillä on työllistävä vaikutus, homma on nopeaa ja minulla on on aina tarkistetut ja turvalliset renkaat alla. Ajan, minkä mieheni käyttäisi renkaiden vaihtoon käytän mielummin kaksin keskeiseen puuhasteluun, jossa voi käyttää toisenlaisia kumeja, jos niitä tarvittaisiin.
Autoissa on moottori. Se sijaitsee pääsääntöisesti auton etuosassa konepellin alla. Konepelti avataan auton sisäpuolelta, joten kahvaa sen kupeesta on turha etsiä. Sitten kun konepelti avataan, niin se ei pysy auki ilman sitä varten tarkoitettua pidikettä. Hätätapauksessa voidaan käyttää takaraivoa, mutta se vaikeuttaa niitä juttuja, jota konepellin alla pitää tehdä. Yksi niistä jutuista on tarkistaa öljyt. Öljyä ostetaan huoltamoilta ei S-marketista. Extravirgin ei siis käy. Moottorin uumenista löytyy tikku, joka otetaan ulos ja katsotaan mihin kohtaan mitta-asteikoa öljy ulettuu. Jos jää alla minimin, on öljyä lisättävä. Öljyä ei kannata lisätä mittatikun pienestä kolosta, se on hankalaa. Lisäämistä varten löytyy öljysäiliö. Ja ei, säiliötä ei kaadeta täyteen, elikäs piripintaan. Se on kuulemma huono juttu. Odotellaan hetki, jotta öljy valuupi ja sitten mitataan uudestan.
Pissapoika löytyy myös konepellin alta. Siihen ei saa pissata. Luulen, että joku on sitä ehkä yrittänyt. Ei, sinne lisätään siihen tarkoitettua nestettä ja vettä. Suosituksena on kai. että molempia. Talvisin pelkkä vesi voi jäätyä, joten toimintona sen käyttötarkoitus mennee sitä kautta hukkaan. Pissapojan säiliö ei ole ehtymätön, vaan sinne pitää nestettä välillä lisätä. Voin vakuuttaa, että se on aikas helppoa. Olen kokeillut monta kertaa. Konepelti kannatta aina sulkea, ennen kuin lähtee ajamaan, se helpottaa näkyvyyttä.
Auton sisällä on erilaisia hallintalaitteita. Olen tutustunut muutamaan niistä tärkeimmistä. Taustapeili ja sivupeilit. Niistä katsoessa saattaa seurata muutakin liikennettä. Toiveistani huolimatta maanteillä kulkee myös muita autoilijoita. Vaihdekeppi löytyy etupenkkien välistä. Se on sellainen mahtisauva, että nainenkin tuntee olevansa vallan kahvassa kiinni. Sitä ei liikutella edestakaisin rytmikkäästi vatkaten vaan tietyssä loogisessa järjestyksessä. Ykkösen jälkeen tulee kakkonen, mutta ei se niin helppoon toimintoon jää. Tulee vielä kolmonen ja matka jatkuu kuulemma jopa kuuten asti. Sitten on pakki, jotta voidaan peruuttaa. Uskomattominta kyllä minäkin olen peruuttanut, vieläpä taskuparkkiin ja Helsingin keskustassa. Jalkatilasta löytyy polkimia, joita ei saa polkea miten tahansa, saati sitten samaan aikaan. Se täytyy pystyä tekemään ajattelematta ja sinne katsomatta, koska on suotavaa nähdä eteensä. Jos auto onkin autommaattivaihteiston omaava, on systeemit vähän erilaiset. Silloin auton ajaminen on hieman helpompaa. Ilmankos ammattiautoilijat, jotka ovat usein miehiä, haluavat käyttää tätä vaihtoehtoa.
Ajaessa ei saa meikata. Se on tyhmää, koska vessan peilin ääressä se on huomattavasti helpompaa. Puhelimeen puhuttaessa on syytä käyttää handsfreetä. Poliisikin niin sanoo. On mahdollista käyttää myös bluetooth- juttua. Henkilökohtaisesti en sitä käytä, koska en ymmärrä kuinka ääni kulkee laitteesta laitteeseen ilman näkyvä yhteyttä. Tätä olen kovin monta kertaa pohtinut.
Auto pitää kerran vuodessa katsastaa. Katsastusasemalla setä, nykyään usein myös täti, koputtelee ja vääntelee ja kääntelee harmaata autoani. Useimmiten sanoo, että saa ajella taas vuoden. Olen ymmärtänyt, että näin naisena voi itse käyttää autonsa katsastuksessa. Siellä saa odotellessa juoda kahvia ja samalla voi tarkistaa onko ripsivärit kohdillaan.
Olen myös ostanut auton ihan itse. Menin autokauppaan ja kerroin toiveeni. Jälleen kerran kiltti setä kertoi vaihtoehdoista. Asianmukaisesti kiersimme autoa ympäri, kurkkasimme konepellin alle, tarkistimme renkaiden kunnon ym. Ostin auton, jolla olen ajellut kaksi vuotta ilman ongelmia. Pari miestäkin on kehunut, että olinpa taitava tyttö, kun osasin ihan itse moisen ostoksen tehdä.
Maantie- ja liikenneraivo, ovat minulle tuntematon käsite. Niin paitsi kerran. Ja kun vihdoin jumalauta pääsin sen saatanan tunarin ohitse, niin ratin takana istui mies, joka kaivoi nenää, puhui puhelimessa ja yritti ajaa autoa ja kaikkea ihan samalla kertaa.
Nyt on kesä. Ja kun aurinko paistaa kauniisti ja radiosta tulee Popedan Pitkä kuuma kesä, niin avaan autoni ikkunan, käännän radion kovempaa ja aion nauttia naisautoilusta.