Naistenpiiri
Olen suuren osan ajastani uskonut yhteen naiseen, minuun itseeni. Suuren osan ajastani en ole uskonut itseenikään kovin kummoisesti. Olen rakentanut itsetuntoani, itsetuntemustani ja kasvattanut siipiäni pärjätäkseni. Kuinka hyvin pärjää, kun sen tekee pääsääntöisesti yksin? Huonosti. Kuinka hyvin pärjää, kun ajattelee muiden naisten olevan vain naisia? Kehnosti. Kuinka hyvin pärjää, kun on ajatellut, että miehiin on helpompi nojata ja heidän kanssaan on mutkattomampi tulla toimeen. Arvaatkin jo varmaan…huonosti.
Kun äiti tekee päätöksen, että ei kykene olemaan äiti, niin se vaikuttaa lapsen elämään. Kun äidin jälkeen vastuun ottaa nainen, joka ei myöskään kykene olemaan äiti, niin se vaikuttaa lapseen. Kahden naisen kykenemättömyys jättää jäljet kasvavaan tyttöön, joka ei tiedä kuinka kasvaa naiseksi. Miehet eivät pysty korvaamaan naista, mutta miesten maailmassa on poikatyttönä helpompi olla. Kuinka ollaan äiti ilman äidin mallia? Kuinka olla nainen, ilman naisen antamaa tukea ja mallia? Sitä olen miettinyt, kokenut ja omaa tietäni etsinyt.
Muistan olleeni joskus ylenkatseinen naisten maailmalle. Sellaiselle maailmalle, jossa koin naisen olevan heikko ja pinnallinen. Naiset hihittivät ja kirkuivat, olivat heikkoja ja miehet pelastivat pulasta. Niin paitsi ne miehet, jotka aiemmin elämääni kuuluivat. Minun mieheni löysivät paikkansa selkäni takana, kaukana edelläni ja joskus jopa sivupoluilta. Kuinka siis oikeastaan uskoa kumpaankaan, siis naiseen tai mieheen? Keneen sitten uskoa? Itseen, eikä sekään aika ajoin ole kovin kannattava teko.
Muistan muutaman kerran kuulleeni, että minun kanssani on vaikea tuntea itsensä mieheksi. Ei siksi, että en näyttäisi tai kuulostaisi naiselta vaan siksi, että en tarvitse apua. Olen kuullut moitteita myös toisilta naisilta, jotka eivät ole voineet tajuta, että teen mielummin itse kuin pyydän miestä apuun. Kuinka väärässä ovat olleet sekä miehet että naiset. Juuri apua olisin tarvinnut, jotkakuta, joka olisi tunkeutunut suojamuurieni sisälle ja sanonut suorat sanat. Joku, joka olisi lempeästi antanut luvan olla omanlainen ja joku, joka olisi kanssani surrut sitä. että olen liikaa joutunut pärjäämään yksin. Lopulta ei ole ollut kyse sukupuolesta vaan siitä, että minut on jätetty yksin sekä miesten, että naisten puolelta silloin, kun olen heitä eniten tarvinnut. Siksi olen rakentanut vääristyneen kuvan ihmisitä ja ajatellut, että pärjään, kunhan vain teen sen yksin ja ihan itse. Repaleinen ja tunnevammautunut. Nainen, joka ei uskaltanut olla nainen, sillä ajatteli tulevansa väärin ymmärretyksi.
Mikä on siis muuttunut? Vuosien ajan olen tutkinut naiseuttani. Olen löytänyt tapani olla nainen ja pidän siitä mitä olen löytänyt. Hiukseni, kynteni ja lanteeni kaaren. Vaatteet, jotka eivät vain peitä ja ovat värikkäitä. Ripsiväri, alusvaatteet ja sukkahousut. Parasta on ollut löytää oma mieli, tapa ajatella ja oma tapa ilmaista itseäni. On valloittavaa kuunnella toista naista, joka ymmärtää minua lähes sanattomasti. Naisten välistä universaalia kieltä, johon riittää ymmärtävä katse tai lempeä kosketus. Naisen ai tarvitse olla saman ikäinen, ei kokoinen eikä samankaltaista elämää kokenut. Riittää, kun on nainen. Hihitys kuuluu asiaan. Edelleenkään en pidä kirkuvista naisista, mutta kirkukoon, jos haluavat. Edelleen olen reipas ja lisään itse pissapojan nesteen, mutta sallin myös mieheni tehdä sen. Miehetkin ovat ihan kivoja, mutta toinen nainen on tarpeellisempi ajatteluni ja toimintani tukena.
Kun näen pieniä tyttöjä, jotka ilmaisevat tahtonsa voimallisesti, riemuitsen. Nähdessäni naisia, jotka pukeutuvat rohkeasti, riemuitsen. Kuullessani naisen puhuvan ääneen mistä tahansa aihealueesta ilman epäröintiä, riemuitsen. Riemuitsen jokaisesta naisesta, joka astuu esiin ja ilmaisee mielipiteensä. Nainen olkoon pullaa leipova tai autoa korjaava. Olkoon nainen seksuaalisuuttaan ilmaiseva ja omalla tavallaan kokeva. Muoto ja koko ovat toisarvoisia. Riemuitsen siitä, että olen täysillä nainen omalla tavallani ja ymmärrän saavani voimaa ja viisautta toisilta naisilta.
Tuntuu pahalta, kun havaitsee naisen lyövän naista vähättelemällä tämän oikeutta olla. Kun nainen kaivaa kuoppaa toisen naisen alle. Miettien maailmaa ennen ja nyt, on nainen ollut useassa kulttuurissa altavastaaja. Siksi tänä päivänä toisen naisen teot toiselle naiselle soisi olevan kannustavia ja täynnä ymmärrystä. Naisen on kannateltava ja suojeltava tyttöjä, jotta he pääsevät kasvamaan itsensä tunteviksi ja toiset ihmiset huomioon ottaviksi.
Olin eilen ensimmäisessä naistenpiirissä. Piirissä meitä kokoontuu viisi naista sekä ryhmän vetäjä. Kirjoitimme vaitiololupauksen ja se vapautti meidät avautumaan ennen kokemattomalla tavalla. Onneksi menin ja onneksi uskon naiseen itsessäni ja uskon muihin naisiin. Tapaamme vuoden ajan kerran kuukaudessa ja vuoden päästä on mielenkiintoista nähdä mihin olemme päässeet. Emme tunne toisiamme entuudestaan, mutta vuoden päästä kutsumme toisiamme mahdollisesti ystäviksi.
On helpottavaa ja ihanaa olla nainen!